Agatha Christien mystisesti kadonneiden korujen tapaus
Agatha Christien syntymästä tuli viime viikolla kuluneeksi 125 vuotta. Olen miettinyt pääni puhki, mitä sellaista voisin murharouvasta kirjoittaa, jota (*ööh, sekoaa kieliopissa, ’jota’ vai ’mitä’?*) ei olisi jo kerrottu joka paikassa noin miljoonaan kertaan. Sitten törmäsin tietoon, jota toivon mukaan kaikki eivät vielä tiedä, ja joka toivon mukaan kiinnostaa Agatha-fanien lisäksi myös ainakin Sophie Kinsella-faneja.
Jotkut teistä ehkä ovat huomanneet – tai sitten eivät ole – minun pitävän pikkuruista Himoshoppaaja-laskuria blogini oikeassa alakulmassa. Sen yhteydessä julkaisen joka päivä yhden joko Himiksen kirjoittaja Sophie Kinsellaan, tai Himoshoppaajaan itseensä liittyvän faktan. Miten tämä kaikki sitten liittyy Agathaan? (Näen jo, miten te hikoilette siellä tuskaisina, toivoen minun pääsevän asiaan).
No siten, että eilen törmäsin Kinsella-faktoja etsiessäni samalla jännään ja toivon mukaan jopa hieman vähemmän tunnettuun Agatha Christie-faktaan. Eli NYT pääsen asiaan (kuulen jo, miten huokaisette helpotuksesta):
Vuonna 2006 Agatha Christien rakkaasta Greenwayn kodista myytiin tämän tyttären poismenon jälkeen paljon irtaimistoa, osa aika halvallakin. Talosta myytiin niin kirjoja kuin huonekaluja. Esimerkiksi Agathalle kuuluneen, hyvin huonokuntoisen nahkaisen matkalaukun sai itselleen sadalla punnalla, eli noin 130 eurolla. Sen osti itselleen suuri Mrs Marple-fani. Suureksi yllätyksekseen hän löysi matkalaukun – tai pikemminkin kirstun -sisältä pienen lippaan, johon ei kuitenkaan ollut avainta. Mikä mysteeri! (Vielä suurempi mysteeri on se, miksei huutokaupan pitäjille ollut tullut mieleen selvittää kirstun sisältöä ennen sen myymistä).
Neljä vuotta Agatha-fani malttoi olla koskematta metallilippaaseen (vaikea ymmärtää, miten hän pystyi hillitsemään uteliaisuutensa näin pitkään), mutta pyysi lopulta taloaan remontoivaa rakennusmiestä avaamaan lippaan sorkkaraudan avulla. Lippaasta löytyi pahvilaatikko – kyllä, pahvilaatikko, Se ei sitten ollutkaan ihan mikä tahansa pahvilaatikko. Laatikon sisältä löytyi nimittäin – tattadadaa – koko Himoshoppaaja-sarja!!!
No ei tietenkään, sainpas teitä huijattua (*naureskelee itsekseen pöljälle vitsilleen*).
Todellisuudessa sieltä löytyi ei enempää eikä vähempää kuin aikamoisia murharouvalle kuuluneita perintökalleuksia, nimittäin 1800-luvulta peräisin oleva timanttirintaneula ja kirjailijan äidin timanttikihlasormus!
Agatha Christie mainitsee äitinsä korut vuonna 1977 julkaistussa omaelämäkerrassaan, jossa hän kertoo, miten hänen oli määrä periä ne äitinsä kuoleman jälkeen. Kirjan mukaan korut oli talletettu, noh, mihinkäs muualle kuin erääseen nahkakirstuun.
Marple-fani päätti lopulta viedä Christien perintökalleudet huutokauppaan ”koska hänellä ei ollut koruille sellaista käyttöä kuin mitä ne olisivat ansainneet”. Timanttisormus ja -rintakoru huutokaupattiin viime vuoden lokakuussa. Ostaja maksoi niistä 50 000 puntaa, eli 500 kertaa enemmän kuin mitä Agatha-fani oli aikanaan maksanut ne sisältäneestä nahkalaatikosta.
Kenelle korut sitten päätyivät? Ne sai mieheltään yllätyslahjaksi eräs toinen maailmankuulu naiskirjailija, eli Sophie Kinsella! (Tämän tietysti jo tiedättekin, jos olette sitä pikkuriikkistä Himoshoppaaja-laskuriani lukeneet. Siinä tapauksessa: kertaus on opintojen äiti jne jne.) Kinsella on lukenut kaikki Christien kirjat monta kertaa, pitää tätä suurena inspiraation lähteenä ja kertoo olleensa lahjasta todella otettu (noh, kukapa ei olisi. Voisi sitä vähän mykäksi mennä.)