Chick lit -bloggaajan chick lit-muki: Minä voitin, minä voitin, minä voitin!!!
Jokin aika sitten osallistuin suosikkikirjailijani Lynda Renhamin blogissaan järjestämään kilpailuun. Palkintona oli kuvan hieno muki, jota koristavat Lyndan juuri ilmestyneen kirjan It had to be you kannet. Kävi sitten niin hassusti, että minä voitin! Minä voitin! Minä voitin!
Kilpailuun osallistuttiin vastaamalla Lyndan blogissaan esittämiin kysymyksiin. Vastaukset lähetettiin kirjailijan kustantamoon. Lörppö kun olen, en malttanut tyytyä viestissäni pelkkien vastausten antamiseen, vaan jaarittelin ummet ja lammet siitä, miten olen suomalainen kirjabloggaaja ja kirjoittanut Lyndankin kirjoista. Laitoinpa mukaan myös linkin Lyndan kirjaa koskevaan bloggaukseeni. En silti villeimmissä unelmissanikiin kuvitellut viestini päätyvän kustantajaa pidemmälle.
Pari päivää myöhemmin sähköpostiini tipahti viesti, jonka lähettäjänä luki ”Lynda”. Olin viimeiseen asti vakuuttunut, että viesti olisi kiitos osallistumisesta -tyylinen automaattivastaus kustantajalta. Vaan kun ei!!! Viesti oli kuin olikin Lyndan itsensä kirjoittama ja omasta sähköpostiosoitteestaan lähettämä!!
Olin pyörtyä. Tanssin pienen tanssin. Kahvikuppi kädessä. Kahvi lensi näppäimistölle. Näppäimistö tahraantui. Panikoiduin. Mitä jos en saisi viestiä enää auki?
Hain uuden kupin kahvia. Viesti aukesi. Hihkuin riemusta:
Lynda kertoi olevansa hyvin otettu siitä, että kirjoitan hänen kirjoistaan täällä Suomessa. Hän kertoi myös käyneensä katsomassa blogiani ja kehui sitä kovasti. Tämän lukiessani iski totaalinen paniikki. Lynda varmasti sanoi näin vain kohteliaisuudesta, sillä hän ei varmaankaan osaa suomea. Mutta mitä jos uteliaisuus onkin yllättänyt, ja kirjailija on halunnut tietää, mitä hänestä vieraalla kielellä sanotaan? Mitä jos hän onkin päättänyt suomentaa postaukseni vaikkapa surullisen kuuluisalla Google Translatorilla? Toivon kovasti, että ei, sillä tällaisen suomennoksen tuo käännösohjelma helmikuisesta kirja-arviostani antaa:
”Lynda Renhman write a completely hilarious , incidents and koheltamiseen perustuvuvia romantic comedies , so there is nothing sweet lässytystarina not even in this case is not the case. Renhamin books when the main character säheltää more than Bridget Jones himself. The condition of the slapstick comedy that is!”
Voi auta armias. En tiennytkään osaavani Yodaa. Varmasti hyödyllinen taito joissakin olosuhteissa. Kuten jedikoulutuksessa. Ei ehkä kuitenkaan chick lit- postauksessa. Ei auttanut kuin toivoa, että Lynda kehui blogia vain kohteliaisuudesta. Myös moni muu kohta ’käännöksessä’ tekee vaikutuksen, kuten lässytystarina not even in this case is not the case.
Muutama päivä myöhemmin sain sitten Lyndan kustantajalta sähköpostia. Olin voittanut mukin! Jee!! Jee!! JEE!!! Minä, joka en koskaan voita mitään. Tällä kertaa päätin ottaa rauhallisesti. Lähetin Lyndalle tämän kustantajan kautta kiitokset. En halunnut mainetta outona suomalaisena chick lit-fanina, joka kertoo viesteissään puolet elämäntarinastaan. Tai kertoo tanssineensa riemuntanssin. Tai kaataneensa kahvit innoissaan näppikselle. Eikö sellaisen kertominen kirjailijalle tai tämän kustantajalle olisi kauhean noloa? Tästä syystä en siis tehnyt niin. Paitsi että tein. Aikaisemmassa viestissä. Siinä, jonka lähetin Lyndalle ennen kuin tiesin osaavani Yodaa. Tiedän. Noloa. Hyvin noloa, mutta minkäs teet.
Vaikka haaveilin pitkään latesta, joka maistuisi varmasti entistäkin paremmalta, kun sen juo aidosta chick lit -mukista, en ole vielä raaskinut käyttää mukia kertaakaan. Mitä jos sählään taas ja muki putoaa?
When coffee from a chick lit mug you drink, taste good it will. Yes, yes.
Kirjavinkki: It had to be you’ n lisäksi Lyndalta on muuten ilmestynyt vastikään myös omaelämäkerrallinen Confessions of a Chocoholic, kokoelma kirjailijan omia sähellyksiä (saatavilla e-kirjana).
kuva: irisihmemaassa