Kirja löysi kodin

Kuljin kirjojen kierrätyshyllyn ohi.

En ollut ajatellut ottaa sieltä mukaani mitään, mutta joku sai minut pysähtymään niille sijoilleni.

Huomasin hyllyssä kirjan, jota en ollut nähnyt vuosikymmeniin.

Kirjan, joka toi mieleeni tulvimalla muistoja.

Kirjan, jonka olin viimeksi nähnyt Edinburghissa nuorena tyttönä. 

Poimin kirjan käsiini. Ei kai se vain voisi olla...?

Raotin varovasti kirjan kantta. 

Henkeni salpautui. Kirjassa oli omistuskirjoitus.

Tunsin ihmisen, jolle kirja oli joskus kuulunut. Olin ollut mukana kun kirjaa ostettiin.

Sen osti nuori tyttö, joka oli kirjalöydöstään aivan hillittömän innostunut.

Tyttö, jolle koko maailma oli avoin.

Tyttö, joka suunnitteli itselleen kansainvälistä tulevaisuutta.

Tyttö, joka rakasti kirjakauppoja ja joka ihastui tuohon kirjaan heti ensisilmäyksellä.

Mietin, mitä tuolle tytölle mahtoi kuulua nyt.

Tai eihän hän mikään nuori tyttö enää olisi, vaan keski-ikäinen nainen, kuten minäkin.

Entä mitä mahtoi kuulua tuolle kirjakaupalle, johon ihastuimme molemmat ikihyviksi?

Kirjakaupan kuulumiset tiesin: sitä ei ole enää olemassa.

Entä se nuori tyttö?

Kyllähän minä hänetkin edelleen hyvin tunsin.

Kirjassa luki minun tyttönimeni. 

 

kuva: irisihmemaassa

Kommentit

HPöllö (Ei varmistettu)

❤❤

eltsu (Ei varmistettu)

Tässä oli hieno tunnelma! Lempeä, armollinen, aavistuksen haikea lämpö omaa nuoruutta kohtaan, joka ei enää palaa. Emme ole samoja enää, mutta olemme kuitenkin :).

Kommentoi