Lukupiirissä Katariina Souri & Sarana

Kurkkaan ovelta luentosaliin. Pinkit tuolit kutsuvat houkuttelevasti istumaan. Salin eteen on asetettu pieni pyöreä pöytä ja kaksi tuolia, kuin viihtyisässä kahvilassa ikään. Joko saa mennä sisälle?

Ihmisiä alkaa hiljalleen lipua sisään. Osa heistä istuu eturiviin, kasvot yleisöön päin. Osa kuuluu selvästi samaan porukkaan, mutta haluaa jäädä mieluummin istumaan muun yleisön joukkoon. Katseeni terästäytyy. Ovatkohan he nyt niitä lukupiiriläisiä, jotka tulevat vetämään keskustelua täällä Helsingin kirjamessujen lukupiirissä?

Kyllä vain. Tapiolan elokuva- & lukupiiri on saapunut paikalle. Kadehdin heitä hieman salaa. Miten ihana harrastus heillä onkaan! He valitsevat kuulemma jokaiselle tapaamiselleen kirjan, josta on tehty myös elokuva. Kirja luetaan kotona, leffa katsotaan tapaamisessa ja sitten molemmista keskustellaan. Ihanaa, eikö? 

Pian paikalle saapuu myös tilaisuuden tähti, Katariina Souri, jonka Sarana -kirjasta lukupiirissä on tarkoitus keskustella. Hän istahtaa kustannustoimittajansa, Teoksen Maarit Halmesarkan kanssa sen pienen viihtyisän pöydän ääreen ja niin keskustelu voi alkaa. Aluksi Halmesarka haastattelee Souria, joka kertoo mistä hänen kirjassaan on kyse. Sitten päästetään ääneen lukupiiriläiset. Tarkoitus on, että myös yleisö osallistuu keskusteluun eli on osa lukupiiriä. Minä olen paikalla meidän kirjabloggarien edustajana. 

Sourin kirja on ajatuksia herättävä ja koskettava ja Tapiolan elokuva- & lukupiiriläiset innostuvatkin keskustelemaan siitä vilkkaasti. Souri kertoo kirjoittaneensa Saranan alun perin eräänlaiseksi self help -oppaaksi itselleen. Sitä ei siis ollut tarkoitus julkaista. Jossain vaiheessa muodostui ajatus siitä, että kirjasta saattaisi ehkä olla apua muillekin. 

Sarana on avoin ja rohkea kuvaus siitä, miten Souri saa rajun diagnoosin ja kovan lääkityksen, ja miten hän päättää selvittää olisiko hänen mahdollista elää tasapainossa itsensä kanssa ilman mielialalääkitystä. Sourin isä sairastuu samaisen vuoden aikana muistisairauteen. Souri pohtii kirjassa myös paljon lapsuuttaan ja nuoruuttaan. 

Lukupiiriläiset kuvailivat kirjaa omaelämäkerralliseksi tietokirjaksi, joka on erittäin taitavasti kirjoitettu ja rakenteeltaan mosaiikkimainen. Erityisesti Sourin isää käsitteleviä lukuja pidettiin kauniina ja koskettavina ja moni oli herkistynyt niitä lukiessa. Kirjan arveltiin tuovan lohtua monille ihmisille.

Lukupiiriläiset sekä yleisö kyselivät Sourilta muun muassa tämän kirjoitusprosessista, siitä miten kirjoittaminen ja maalaaminen tukevat toisiaan sekä siitä, missä asennossa sarana on nyt. Sourin vastaus oli ilo kuulla: ”Ovi on nyt auki”. 

Tuhannet kiitokset lukupiiriläisille sekä Sourille avoimesta keskustelusta, jota oli ilo kuunnella.

Voi isä. Jospa saisimme vielä yhden yhteisen päivän ja voisimme jutella niin kuin ennen, avoimesti kaikesta. Sillä siinä sinä olit hyvä. Uskalsit puhua kipeistäkin asioista ja myönsit aina kiertelemättä omat virheesi ja puutteesi. Et yrittänyt olla yhtään parempi kuin olit. Ja lopulta, kun asiaa nyt ajattelen, niin olit aivan riittävän hyvä. (Katariina Souri: Sarana. Teos, 2018)