Olet valinnut vaatteet Bridget Jones’s Baby -leffan kutsuvierasnäytökseen huolella jo edellisenä päivänä, jotta lähtiessä kerrankin ei tulisi kiire.

Peset edellisiltana paidan, jonka aiot pukea päälle. 

Otat paidan koneesta. Se on paitsi värjäytynyt, myös likomärkä. Pesukone ei suostu linkoamaan sitä.

Luotat, että paita kuivuu ajoissa, mutta kas, kun tulee aika pukea, paita on edelleen märkä.

Puet mustat farkut jalkaan. Ne, jotka ostit pukeutumisneuvojalta. Et pystynyt hengittämään farkuissa silloinkaan, mutta jostain syystä olet vakuuttunut, että nyt pystyt.

Et pysty, sillä farkut eivät mene edes päälle. NE EIVÄT MENE PÄÄLLE. 

Sinuun iskee paniikki. Yrität etsiä jotain kelvollista päälle pantavaa vaatekaapistasi, mutta et löydä, koska… a) sellaista ei ole ja b) missä on Marie Kondo silloin kun häntä tarvitaan? 

Alkaa olla kiire. Vedät päälle ensimmäiset vaatteet, jotka löydät ja ryntäät taksiin. 

Kävelet elokuvateatterissa pressi/info -tiskille. Kerrot nimesi ja sen, että olet paikalla bloggaajana.

”Oletko sä siis voittanut jossain arvonnassa, vai?” tiskillä oleva täti kysyy. 

”En ole. Olen bloggaaja. Mun nimen pitäisi kyllä löytyä sieltä kutsuvieraslistalta.”

”Oletko sinä Kaisa?”

No en minä ole Kaisakaan. 

”Tiedätkö sinä tästä jotain?” täti kysyy kollegaltaan yhtä epäilevästi kuin yrittäisin päästä Linnan juhliin ilman kutsua.

Alkaa olla aika hikiset paikat. Enkö pääsekään sisään?

Onneksi tädin kollega on ajan tasalla, ja saan käteeni kauniin violetin kutsukortin ja tiedon, että leffan etkoilla on tarjolla suloisia kuppikakkuja ja vaaleanpunaista skumppaa.

Lähden kipittämään muiden perässä portaita ylös.

Kompastun kynnysmattoon. 

Avecina oleva mieheni saa onneksi hyvin darcymaisesti minut pelastettua juuri ennen kuin nenäni ehtii koskea lattiaan.

Syöksymme oitis kuppikakkupöydän luo.  Tarjolla on sekä Darcyn että Jackin kuvalla varustettuja versioita. Valinta on vaikea. Päätän varmuuden vuoksi valita molemmat. En ole vieläkään ihan varma. Nappaan siis varmuuden vuoksi vielä yhdet.

Sitten pääsemmekin jo leffasaliin. Meinaan saada hepulin jo ennen elokuvan alkua kuullessani hyvin nuoren vierustoverini toteavan Bridgetistä: ”Se on niin uskomatonta kun toi on jotenkin niin tommonen antisankarimuija tai tommonen.” 

Sitten elokuva alkaa – ja tempaisee ainakin meidät heti ensi hetkestä mukaansa. Se on hillitön, ihana, hulvaton. En muista milloin olisin nauranut jossain elokuvassa näin paljon. Tai milloin olisin  kuullut yleisön hohottavan täydestä sydämestään yhteen ääneen. Leffan sairaalaankuljetuskohtaus on niin hillitön, että siitä tulee takuuvarmasti klassikko.

Bridget Jones’s Baby tarjoaa myös pari hauskaa ylläriä, joista ei tietenkään tässä sen enempää. Jos olet niitä ihmisiä, jotka ryntäävät leffasalista ulos heti lopputekstien alkaessa rullata, vinkkaisin nyt kuitenkin jäämään ihan, ihan loppuun asti. 

En halua vaikuttaa elokuvaelämykseenne tämän enempää, sillä haluan että pääsette nauttimaan kaikista tarinan käänteistä yhtä paljon kuin itsekin tein. Toki elokuvassa on paljon tuttua, mutta pidin kovasti siitä, että Mark Darcy oli yhtä pidättyväinen hurmaava engelsmanni kuin tähänkin asti, ja amerikkalainen miljönääri Jack taas hänen täydellinen vastakohtansa. Kyllähän tästä kuviosta irtosi monia aivan hulvattomia hetkiä. 

Leffan jälkeen tuntuu siltä kuin olisi viettänyt pari tuntia rakkaan ystävän seikkailuja seuratessa. Ihmisen, joka koheltaa kenties vielä hieman minuakin enemmän. Bridget Jones, I like you just the way you are. 

Poistuessamme elokuvasalista kurkkasimme vielä tarjoilupöytään. Siellä oli vielä muutama kuppikakku jäljellä. Ne näyttivät hieman yksinäisiltä, joten päätimme napata pari mukaan. 

Bridget Jones’s Baby -elokuvan ensi-ilta koittaa Suomessa pitkällisen odotuksen jälkeen vihdoin ja viimein huomenna 16.9. 2016.