Marian Keyes: Making It Up As I go Along eli kun suosikkikirjailija Kakslauttasessa kävi…

Marian Keyes Making it Up kansi rajattu valaistus kirkas pieni blogiin.jpg

 

Marian Keyes on ihana. Hänen miehensä Himselfkin on aika ihana (tai mistä minä tiedän, mutta kaikesta lukemastani päätellen hän on). Jokin aika sitten Marianilta ilmestyi uusi kirja Making It Up As I Go Along – ja arvatkaas mitä? Sekin on ihana! 

Tällä kertaa ei ole kyseessä romaani, vaan kokoelma kolumneja, jotka Marian on kirjoittanut eri lehtiin, kuten Marie Claireen, The Guardianiin, Tatleriin, The Sunday Timesiin ja uutiskirjeisiinsä vuosina 2005 – 2015. Mukana on näin ollen juttuja, jotka kirjailijan innokkaimmat fanit ovat väistämättä jo nähneet, mutta onneksi suurin osa on kuitenkin sellaisia, joihin en ainakaan itse ollut vielä törmännyt. Bonuksena on muutama aivan uusikin, vain tätä kirjaa varten kirjoitettu juttu. 

Kirjassa käsitellään monipuolisesti eri teemoja laidasta laitaan kynsilakoista ja kampaamokäynneistä matkustamiseen, ihmissuhteisiin ja ikääntymiseen. Kirja on aikamoinen tiiliskivi, lähes 450 sivua, joten ihan yhdeltä istumalta sitä ei lue (tai en ainakaan itse lukenut). Sen sijaan nautiskelin sitä – ja nautiskelen edelleen – iltalukemisena, lukien kolumnin sieltä, toisen täältä.

Kirja on jaettu osiin eri teemojen mukaan, tyyliin ”(heikko) terveys ja ja kauneus”, ”matkat” ja niin edespäin. Ensin mainitun osion alta löytyy juttua kynsilakoista karamelleihin. Matkat -osion alta löytyy puolestaan kuvauksia Marianin reissuista maahan jos toiseenkin. Mukana on – tadaa – myös Suomi. Maat, joissa Marian on reissanut, ovat noin yleisesti ottaen tehneet häneen suuren vaikutuksen. Erityisesti ihmisiä kehutaan maassa kuin maassa, noh, maasta taivaaseen. 

Ryhdyin sitten lukemaan Suomi -juttua suurella jännityksellä innolla. Kävi ilmi, että muutama vuosi sitten The Guardian -lehti oli lähettänyt Marianin & Himselfin romanttiselle minilomalle Lappiin. Niih, noh, totta kai paloin halusta tietää mitä Marian meistä ajatteli. Sydän pamppailen luin juttua eteenpäin. Olisihan ihanaa, jos kirjailijalla olisi ollut täällä mukavaa.

Marian näyttikin pitäneen kovasti kaikesta mitä näki ja koki. (Helsingissä suurimman vaikutuksen tekivät Marimekon lukuisat myymälät.) Luin ja luin ja luin ja… no höh. Tökkäsin sitten jutun luettavaksi omalle Himselfilleni ja kysyin huomasiko hän siinä mitään erityistä. ”Joo. Tässä ei mainita suomalaisia sanallakaan.” 

Tästä pienestä epäkohdasta huolimatta kirja on aivan hurmaavaa luettavaa niin nykyisille kuin tulevillekin Marian Keyes -faneille. Kirjailija viljelee kirjoissaan ja somessa tunnetusti paljon irlanninenglantia, joten tällä kertaa teoksessa on mukana myös mainio irlanninenglanti – englanti -sanastokin. Vinkki: jos suunnittelet joskus oman Himselfisi kanssa joskus Irlannin-matkaa, kannattaa antaa tuo sanasto hänelle luettavaksi ja korostaa sen hyödyllisyyttä matkalla. Ennen kuin huomaatkaan, Himselfisi on saattanut jäädä täysin koukkuun Marian Keyesin huumoriin ja perheessänne on kaksi kirjailijan fania. (Huom. vinkkiä ei ole testattu (vielä) käytännössä, joten en voi taata, että se toimii. Toivossa eletään.)

Marian Keyes: Making It Up As I Go Along (Penguin, 2016)

Marian Keyes making it up pätkä sanastoa blogiin alkuperäinen valaistus.jpg

kuvat: irisihmemaassa

Kulttuuri Kirjat Suosittelen Höpsöä

Teatteriarvostelu: Teatteri Jurkan Maagisen Ajattelun Aika – elämää surun puristuksessa

Teatteri Jurkan näyttämöllä istuu valkoasuinen nainen valtavissa aurinkolaseissa. Nainen selailee muistiinpanojaan työhuoneessaan ja on jotenkin hämmentyneen oloinen. Kun yleisö on vihdoin istuutunut paikoilleen, nainen ryhtyy puhumaan: ”Vielä se tapahtuu teillekin”. 

Pian käy ilmi, että nainen puhuu läheisensä menettämisestä ja sen aiheuttamasta tuskasta. Naisen aviomies on 40 avioliittovuoden jälkeen menehtynyt äkillisesti sydänkohtaukseen ruokapöydän ääreen. Vasta pari tuntia aiemmin he ovat tulleet katsomasta tytärtään, joka makaa sairaalassa koomassa. 

”Siitä on nyt kolme vuotta”, nainen toteaa sitten. Hän pomppii tapahtumasta toiseen ja aikatasosta toiseen, sillä tavalla sekavasti kuin pompitaan silloin kun on menetetty rakas läheinen. 

Naisen epälooginen logiikka on sydäntäpuristavaa: ”Johnin kuolinilmoitus on julkaistu nyt New Yorkissa. Jos mä saan sen julkaisemisen  estettyä Los Angeles Timesissa, niin silloinhan hän ei ehkä aikaeron takia olekaan kuollut länsirannikolla”. Ja:  ”Jos mä en aja meidän entisen talon ohi, niin silloin John saattaisi hyvinkin vielä elää siellä”. Tällaiset ajatukset eivät varmastikaan ole kenellekään läheisensä menettäneelle täysin vieraita. 

Nainen on kirjailija Joan Didion, aviomies kirjailija John Gregory Dunne. Teatteri Jurkan Maagisen ajattelun aika perustuu Didionin samannimisen muistelmatoksensa sekä sen jatko-osan Iltojen sinessä pohjalta kirjoittamaan monologinäytelmään.

Teatteri Jurkan versiossa analyyttistä mutta yhtäkkiä täysin hukassa olevaa Joan Didionia tulkitsee Kristiina Halkola ja upeasti tulkitseekin. Halkola tuo vaativaan rooliin lämpöä, inhimillisyyttä ja hivenen huumoriakin. Puhekielen ansiosta hahmo vaikuttaa läheiseltä ja näytelmä vähemmän raskaalta katsoa. Pieni ja intiimi näyttämö sekä kaunis lavastus ja lämmin valaistus tukevat tunnelmaa. 

Siinä missä Didionin kirja kaataa surun lukijan päälle, Teatteri Jurkan näytelmätaltiointi kertoo hyvin inhimillisellä tavalla ihmisestä surun puristuksessa.  Kun poistun teatterista, kyyneleet valuvat pitkin poskia. Mielessäni pyörii lause, jonka Joan Didionin ja John Gregory Dunnen tytär luki isänsä hautajaisissa:  ”Oot mulle rakkaampi kuin mikään tuleva päivä.”

 

Teatteri Jurkka: Maagisen Ajattelun Aika 

Teksti: Joan Didion

Roolissa: Kristiina Halkola 

Ohjaus, lavastus: Johanna Freundlich

Valosuunnittelu: Jukka Kuuranne

Musiikki: Rene Ertomaa

Ennakkonäytös: 6. 4. 2016

maaginen-press-8-Marko-Mkinen.jpg

Kristiina Halkola, Maagisen Ajattelun Aika, Teatteri Jurkka

Kuva: Mika Mäkinen

 

 

 

 

 

Kulttuuri Kirjat Suosittelen