IIK.APUA.PYÖRRYN. Tältä minusta tuntui, kun posti toi minulle Lauri Tähkän keittokirjan Hellannupit kaakkoon LATEN NIMMARILLA VARUSTETTUNA!!!! *sydän pakahtuu, meinaa pyörtyä uudestaan*

Tuhannet, miljoonat kiitokset Otavan ihanille ihmisille, jotka olivat heltyneet lukiessaan koheltamisestani ja jotka mitä ilmeisemmin ovat vielä paljon ymmärtäväisempiä kuin hoopossa unessani, josta voit lukea täältä.

Mutta ennen kaikkea AIVAN MAHAROTTOMASTI KIITOKSIA Latelle!!!! *ei tiedä miten voisi kyllin kiittää, on aivan mykkänä onnesta ja ilosta (kuten huomaatte, täysin mykkänä), hihkuu riemusta, yrittää hillitä itseään, ei voi itselleen mitään, hyppii ympäri asuntoa*

Tästä en ihan heti toivu. 

Mutta sitten itse kirjaan, jonka reseptejä oli tietenkin heti päästävä kokeilemaan. Jos kuulut niihin ihmisiin, joita minun tapaani tuskastuttavat keittokirjat, jotka lupailevat ”helppoja” arkiruokaohjeita mutta jotka sitten käytännössä osoittautuvatkin niin monimutkaisiksi, että tekisi mieli paiskata paistinpannu seinään, niin…

Tässä on kerrankin kirja, joka tekee täsmälleen sen, mitä takakansiteksti lupaa. Siellä sanotaan nimittäin näin:

Kun arki on kiireistä, kannattaa unohtaa turhat kikkailut ja valmistaa yksinkertaista mutta maukasta kotiruokaa hyvällä sykkeellä.

Ja juuri täsmälleen sellaisia reseptejä kirja sisältää, höystettynä pienillä tarinoilla esimerkiksi siitä, miten joku resepti on syntynyt tai missä Late on sitä syönyt (ruokaa, ei reseptiä). Nämä tarinat kruunaavat kirjan ja ne ahminkin sieltä ensimmäiseksi. Sitten ryhdyin suunnittelemaan viikon ruokalistaa, joka oli tämän kirjan turvin huomattavasti helpompaa kuin normaalisti. Meillä syödään tällä viikolla ainakin Herttuan makaronilaatikkoa, Ypäjän likan broilerivuokaa ja Meikun ja Minden nuudelikanaa. Eilen teimme Kökkäväen feta-oliivikanaa, joka oli paitsi todella hyvää, myös hyvin helppo ja nopea valmistaa. 

(Lauri Tähkän keittokirjassa Kökkäväen feta-oliivikanasta on paljon houkuttelevampi kuva. Se on myös otettu huomattavasti vähemmän kaoottisen näköisessä keittiössä. Että älkää antako kuvan hämätä.)

Arkiruokien, leipien ja smoothien (miten tuo taipuu monikossa? Smoothieiden???) lisäksi kirja sisältää myös reseptejä makeannälkään. Niiden yhteydestä löytyi myös mitä parhain elämäntotuus:

Pulla päivässä pidentää ikää. 

Olen täsmälleen samaa mieltä. Lisäisin jatkeeksi vielä suklaan. Ja kahvin. Mieluiten laten. Siis laten, pienellä ällällä!!! Pienellä!!  *panikoituu* 

Ei niin, etteikö Late isolla alkukirjaimellakin epäilemättä pidentäisi ikää. *nolostuu, valmistautuu piiloutumaan kuoppaan, jonka aikoo kaivaa pihalle, ettei mokailisi enää enempää. Kuoppaa on kuitenkin hieman haasteellista kaivaa, koska ”piha” on asfalttia, siinä kun on kerrostalon parkkipaikat. Höh. Miettii kuumeisesti mitä tehdä, selailee hysteerisesti nettiä, HAA, löytää mielestään hienon ratkaisun*

Ehkä lisäisin listaan kuitenkin sekä laten että Laten, sillä Lauri Tähkä pidentää varmasti monien elämää paitsi tällä keittokirjalla – eli vähentämällä stressiä siitä, mitä ihmettä sitä taas laittaisi ruoaksi – myös hienolla musiikillaan, ja musiikki, jos mikä pidentää tunnetusti ikää. Että eipä tässä muuta. 

Käännä siis sinäkin hellannupit kaakkoon ja kokkeile*! (*kokkeile = tarkoittaa savon murteella kokeilemista, tässä blogikirjoituksessa kuitenkin kokiksi ryhtymistä). 

Lauri Tähkä: Hellannupit kaakkoon. Otava 2015