Suhde kirjaan on vähän niin kuin ystävyyssuhde: on lapsuudenystäviä, nuoruuden ystäviä, orastavia ystävyysuhteita ja ihan tuoreita tuttavuuksia. 

Uutta kirjaa aloittaessa on jännittävä miettiä millaiseksi suhde tulee muodostumaan: tuleeko meistä pinnallisia hyvän päivän tuttuja, elinikäisiä ystäviä tai kenties jopa sielunkumppaneita?

Erityisen kutkuttavaa on tarttua sellaisen kirjailijan teokseen, josta ei ole koskaan aikaisemmin kuullutkaan. Silloin ilmassa tuntuu pientä varautuneisuutta ja vatsan pohjalla väreilee jännitys…

Tämän kertainen uusi tuttavuuteni on

Hester Browne: The Honeymoon Hotel

Hester Browne oli minulle kirjailijana täysin uusi nimi ja niinpä pohdinkin kuumeisesti seuraavia asioita…

Tulisimmeko olemaan samalla aaltopituudella?

Kirjan kannen perusteella en oikein tiennyt mitä odottaa. Olisiko luvassa chick litiä, romanttista komediaa (kyllä, näissä on vissi ero, chick lit kun ei välttämättä sisällä romanssin romanssia), tai – pahimmassa tapauksessa –  Harlekiini-tyylistä höttöä?

Kävisikö huumorintajumme yksiin?

Kahden ensiksi mainitun tyylilajin ystävä olen, kolmas eli Harlekiini ei puolestaan mene alas edes karamellilaten ja kahvilan makeimman macaron-leivoksen kera. Niinpä kävin vilkaisemassa kirjailijan Twitter-sivut ja totesin seuraavaa: jos kirjailija käyttää profiilikuvanaan Miss Piggyä, voinee olla melko varma, että hänen kirjansakin on silkkaa huumoria. Eikä tarvinnut pettyä! The Honeymoon Hotel tempaisi mukaansa ensisivulta. 

Mistä kertoo?

Rosie McDonald on hienon lontoolaisen Bonneville -hotellin hääsuunnittelija, alansa rautainen ammattilainen, joka ei jätä mitään sattuman (tai morsianten oman valinnan) varaan. Tärkeintä ei ole se, että hääpari saisi unelmiensa hääjuhlan, vaan se, miten parin morsiamen ja tämän äidin toiveet soveltuvat arvokkaan hotellin arvokkaisiin puitteisiin. Rosie seurustelee itsekeskeisen ravintolakriitikko Dominicin kanssa. 

Joe Douglas on hotellin omistajien poika, joka on asunut pitkään Amerikassa. Yllättäen hän palaa kuitenkin takaisin Lontooseen ja töihin Bonnevilleen, jossa omistaja toivoo hänestä itselleen seuraajaa. Joella on kovin erilaiset näkemykset hääsuunnittelusta kuin Rosiella, mies kun uskoo,että ehkäpä niitä morsiamia ja äitien sijasta jopa sulhasiakin kannattaisi kuunnella. Rosie ei myöskään ilahdu Joen amerikkalaistyylisistä ”listen to the universe and it will give you the answer” näkemyksistä. 

Bonneville Hotel Niin, harvoinpa olen päässyt esittelemään rakennusta kirjan henkilönä! Tässä tarinassa hotellilla on kuitenkin niin merkittävä rooli, etten malta olla sitä tekemättä. Heti ensi sivuilta alkaen huomasin nimittäin toivovani, että tämä lumoava, Art Deco -henkinen hotelli, Lontoon Green Parkin lähellä sijaitseva ”salattu helmi” olisi oikeasti olemassa. Hester Browne kuvaa tätä retrohenkistä rakennusta taiten ja on luonut sille upean menneisyyden, siellä kun ovat hotellin kulta-aikoina yöpyneet niin Grace Kelly, Ava Gardner kuin Frank Sinatrakin. Aikani kun kirjan (brittipainoksen) kantta tuijottelin, tajusin, että hotellin Art Deco -ikkunat esiintyvät siinäkin. Mikä ihana yksityiskohta ja neronleimaus kuvittajalta!

The Bonneville Hotel vilisee hupaisia mutta uskottavia henkilöitä, hauskoja tarinankäänteitä, nokkelia sutkautuksia ja terävää sanailua. 

Kirjan viimeinen luku oli tosin jo hautautua vaaleanpunaiseen hattaraan, mutta sekin oli onneksi kirjoitettu niin pilke silmäkulmassa, että lukija onnistuu välttämään yliannostuksen. 

Voisinko nähdä ystävyytemme syvenevän?

Voi kyllä! Aion ehdottomasti lukea kirjailijan muutkin kirjat, joita hän onkin onneksi kirjoittanut jo ison pinon. Yöpöydälläni odottaa jo The Vintage Girl. 

Kenelle haluaisin uuden ystäväni tutustuttaa?

Vanhanaikaisen kunnon romantiikan ystäville, tuleville ja menneille morsiamille, terävän sanailun ja brittihuumorin ystäville. 

Suosittelen

lukuhetken pariksi lasillista vaaleanpunaista kuohuviinia ja tummaa suklaakakkua (noh, palanenkin käy).

”Eat the cake, you’ll feel better”, she said, and as ever, she was right. My fork hit a thick stratum of Italian meringue buttercream and the world tilted back onto its axis.”

Hester Browne: The Honeymoon Hotel