No huh huh. Vaikka vakaa tarkoitukseni onkin esitellä blogissani chick litiä, joka saisi lukijan huokaisemaan ihastuksesta, niin tänään päätin poiketa linjasta ja esitellä jotain täysin erilaista. 

Jos kuulut siihen ryhmään ihmisiä, joka mieluiten leimaisi chick litin pinnalliseksi höpö höpö -kirjallisuudenlajiksi, niin viimeistään tämän kirjan myötä on aika karistaa ne viimeisimmätkin ennakkoluulot. 

Chrissie Manbyn A Proper Family Christmas on nimittäin niin sarkastinen, piikikäs ja nenäkäs tarina, etten oikein itsekään ensi alkuun tiennyt miten siihen suhtautua. Jos chick litin tärkeimpinä määreinä pitää huumoria ja lämminhenkisyyttä, niin niitä ei tästä kirjasta juurikaan löydy. Chick litiä tämäkin kuitenkin on, ja Chrissie Manby on yksi kaikkien aikojen tunnetuimmista ja myydyimmistä lajityypin kirjailijoista. A Proper Family Christmas on hänen kolmaskymmenes (!) kirjansa. Kotimaassaan Britanniassa Manby on tavattoman suosittu ja myös tästä kirjasta on kovasti tykätty. 

Mistä tarinassa sitten on kyse?

Annabel Buchanan on yläluokkainen, ylemmyydentuntoinen, kylmä ja itsekeskeinen nainen, joka asuu hienossa kartanossa miehensä ja tyttärensä Izzyn kanssa. Annabelin lempihuvia on ylenkatsoa ja haukkua ”tavallista kansaa”, joiden kanssa ei onneksi tarvitse olla tekemisissä muutoin kuin kyläjuhlien aikaan, jolloin naiselle tarjoutuu oiva tilaisuus esitellä hienoa kartanoa taviksille. Vieraiden joukossa on Annabelin kauhuksi ”aivan hirveä duunariperhe”,Bensonit, joilla ei ole ”kunnon käytöstavoista” minkäänlaista käsitystä. Kun tytär Izzy näkee tavisperheen tytön, Sophien ihailemassa henkarissa roikkuvaa design-mekkoaan, hän valittaa äidilleen ”hirveän juntin lääppineen vaatteitaan.”

Annabelilla on tarkkaan varjeltu salaisuus: hänet on adoptoitu. Kun tytär sairastuu omien toilailujensa myötä festareilla vakavasti (”johonkin outoon vatsatautiin” kuuluu Annabelin virallinen selitys), ja joutuu dialyysiin, on Annabel tyttärensä terveyden vuoksi pakotettu kohtaamaan oman menneisyytensä ja etsimään biologinen perheensä käsiin. Ja ketkäs paljastuvatkaan lähisukulaisiksi? Niinpä niin, se ”kamala” tavisperhe, joka edustaa kaikkea sitä, mitä Annabel eniten kammoaa. 

Kirja on siis eräänlainen Downton Abbeyn ja Kadonneen jäljillä -sarjojen yhdistelmä (joihin myös tarinassa useasti viitataan). Mitään tingel tangel -joulutunnelmaa tästä kirjasta on turha hakea, lupaavasta kannesta huolimatta. (Glitterillä koristetut porot, joulukuuset ja tähdet sekä ihana punainen rusetti ovatkin ironiaa.)

Mutta vaikka ironia on chick litissä usein juuri se, mistä pidän, tässä tarinassa Annabel oli omaan makuuni jopa liian kylmä ihminen. Chris Manby ilmiselvästi kuitenkin tietää mistä puhuu kuvaillessaan naisen kylmiä ajatuksia biologista perhettään kohtaan. Kirjailija on nimittäin adoptoitu itsekin, mistä hän kertoo kirjan jälkipuheessa.

Myös brittiyhteiskunnan luokkaeroja valotetaan kirjassa mielenkiintoisella tavalla. Itseäni kirja ei lämmittänyt (pikemminkin pakasti, hrrrr), mutta koska makuja on monia, halusin tämänkin teille esitellä, semmoisena ”erilaisena joulu -chick litinä”. Tarinan parasta antia olivat ehdottomasti Bensonin perheen joululauluja röyhtäilevä isoisoisä sekä saman perheen pieni poika Jack, joka käy ostamassa kaupan lihatiskiltä munuaisen. Jospa sillä voisi parantaa sisarpuolen?