Joulukalenterin 1. luukku: Joulutunnelmaa chick lit ja Downton Abbey -faneille!

Hyvää joulukuun ensimmäistä päivää!

Mietin pitkään, miten blogini joulukalenterin avaisin… Chick lit -painotteisessa blogissa olisi tietysti erittäin järkevää aloittaa chick litillä… Joulukuu kun on chick litin – ja nimenomaan jouluisen chick litin – kultaista aikaa.

Christmas Chick Lit” on chick litin menestyksekäs alalaji, jossa tarinat sijoittuvat – yllätys, yllätys – joulun aikaan. Tällaisia kirjoja alkaa yleensä ilmestyä marraskuun alkupuolella ja sitten niitä ilmestyykin hurjaa tahtia jouluun asti. Eikä mikään ole tietysti chick lit -fanille ihanampaa kuin käpertyä villasukat jalassa, glögimuki ja pipari kädessä lempikirjailijan uutuutta lukemaan… 

Jouluisan chick litin ihanin salaisuus on se, etteivät ne suinkaan pääty itse tarinaan, vaan sisältävät usein myös ihania joulureseptejä. Meillä on jo useampana jouluna leivottu lempikirjailijani Jenny Colganin maustekakkua. Jotkut kirjailijat antavat myös listan tarinaan sopivasta joulumusiikista, tai musiikista jota ovat itse kuunnelleet kirjaa kirjoittaessaan. Voiko chick lit-fani tätä enempää enää toivoa? Tänäkin jouluna tarjolla on vaikka mitä ihanuuksia, joita joulukalenterini luukuista saattaa paljastua…

Vaikka en itse mikään chick lit -kirjailija olekaan, joulukalenterini ensimmäisestä luukusta löytyy joululalulu, jota kuuntelin tätä postausta kirjoittaessani ja jonka toivon virittävän teidätkin joulutunnelmaan!

Siispä: The Little Drummer Boy, esittäjänä Sadie and the Hotheads, jonka laulaja on – tadaa – kukas muu kuin Downton Abbeyn Lady Crawley, eli Elizabeth McGovern. Enjoy!

P.S. (Ja jos haluatte kuulla hassun fatkan, niin laulun on 1950-luvulla levyttänyt ensimmäisen kerran kokoonpano nimeltä The Trapp Family Singers – elikkäs perhe, jonka tarinaan Sound of Music perustuu…

 

//www.youtube.com/embed/7bZL0sPQq2o

Kulttuuri Kirjat Suosittelen Höpsöä

DON’T PANIC: BECKY BRANDON IS BACK

3Dnn+9_2C_med_9788804644279-i-love-shopping-a-hollywood_original.png

Mrs Rebecca Brandon

Hollywood

Los Angeles

USA

Hyvä Becky Brandon,

Oli erittäin hauska lukea elämästäsi pitkän tauon jälkeen kirjassa Shopaholic to the Stars, vaikka tarina jääkin siinä pahasti kesken. Olet selvästi jatkanut koheltavaa elämäntyyliäsi Amerikassa, mikä on erittäin ymmärrettävää. Siellä menee helposti pää pyörälle. Kun aikoinaan matkustin ensi kertaa New Yorkiin, kuvittelin oitis olevani osa Sinkkuelämää -sarjaa. Hollywoodissa kuvittelisin varmasti olevani vähintään Sarah Jessica Parker itse. 

Valitettavasti en voi varmistaa kirjasi saaneen lukijoiden keskuudessa pelkästään lämmintä vastaanottoa. Kohelluksesi Hollywoodissa tuntuu jakaneen ihmiset melko lailla kahteen ryhmään.

Sinua on haukuttu itsekkääksi, ajattelemattomaksi sekä ikäiseksesi epäkypsäksi. Sinua on syytetty siitä, että et ole kehittynyt vuosien varrella lainkaan. Arvostelusta  huolimatta minä ja muut Himoshoppaaja-fanit ihailemme ”tavallisuudesta poikkeavaa luonteenlaatuasi”, kuten Jan Virtanen kuvailee sinua sinulle suomeksi kirjoittamassaan kirjeessä kirjassa The Secret Dreamworld of a Shopaholic.

Meitä tähän ryhmään kuuluvia taitaa yhdistää se, että olemme melkoisia koheltajia itsekin. On aina huojentavaa löytää sielunsisaria. Ehkäpä näin päälle nelikymppisenä sinuun on myöskin helpompi suhtautua. Koheltavuus on piirre, joka ei nimittäin ihmisestä katoa, kenties päinvastoin. Iän myötä onneksi oppii, ettei itseään eikä asioita – varsinkaan kirjallisuuden hahmoja – tarvitse ottaa niin vakavasti.

Tästä syystä en ymmärrä, miksi jotkut suhtautuvat sinuun niin raivokkaasti. Miksi sinun pitäisi kehittyä? Sinähän olet fiktiivinen hahmo ja aivan loistava sellainen. Kirjojesi lumo ei perustu siihen, että sinä ”kasvaisit ihmisenä” – kuka haluaisi lukea ”kypsästä” ja ”vakavasta” Himoshoppaajasta? En minä ainakaan. Sinun tarinoittesi hohto perustuu juuri siihen, että kohellat samaan tahtiin vuodesta toiseen ja olet vähän hassu, mutta vilpittömän hyvää tarkoittava. Vähän samaan tapaan kuin Bridget Jones. Tämän lajityypin viehätys ei piile yllätyksellisyydessä tai uskottavuudessa, vaan siinä, että lukija tietää mitä saa – eli loistavasti kehitellyn henkilöhahmon ja hyvät naurut. 

Minulle – kuten miljoonille muille lukijoillesi  ympäri maailmaa – sinä, Suze ja Tarkie olette kuin rakkaita ystäviä, jotka on ihana tavata vuosien tauon jälkeen uudestaan. Älä koskaan muutu, koska we ”love you just the way you are”, näin Bridget Jonesin Mark Darcya lainatakseni. (Niin, listasta puuttuu miehesi Luke, koska hänelle en ole koskaan lämmennyt. Valitan).

Olen varma, että sinulla, Suzella, Tarkiella ja vanhemmillasi on lukijoillesi vielä paljon annettavaa, siksi tapaisinkin sinut Hollywood-seikkailujesi jatko-osan eli Amerikan road tripisi merkeissä mielelläni mahdollisimman pian uudestaan. Milloin jatko-osa mahtaa ilmestyä? Haamukirjoittajasi Sophie Kinsella on maininnut kirjoittavansa niitä parhaillaan, mutta häneltä ilmestyy ensi vuonna kuitenkin ensiksi nuorille aikuisille suunnattu Finding Audrey. Toivottavasti tämä ei tarkoita sitä, että jatko-osaa joutuu odottamaan yli vuoden

Haluaisin onnitella sinua erittäin viihdyttävästä kirjasta. Olet selvästi erittäin taitava kuvaamaan kohelluksiasi ja on aina suuri ilo päästä lukemaan niistä. So DON’T PANIC, sillä me fanisi tulemme aina rakastamaan sinua. Älä kuitenkaan enää anna kuvata seikkailujasi valkokankaalla. Älä ainakaan päästä sitä kamalaa Isla Fisheriä päärooliin.

Parhain terveisin,

Ystävällisesti,

Iris ihmemaassa

 

 

Kuva: Mondadori (Kuvassa uusimman Himoshoppaajan uusin painos. Italiassa Himoshoppaaja-sarja on aivan huippusuosittu.)

Kulttuuri Kirjat Suosittelen Höpsöä