J.K Rowlingin jalan ei kun kädenjäljillä, auringonkukkia Sirius Mustalle ja muuta Garmiwaa (Kirjabloggaaja Edinburghissa,osa 9)
Kirjoitan tätä postausta teille Edinburghin Elephant House -kahvilasta, eli paikasta, jossa J.K. Rowling istui aikoinaan kirjoittamassa tarinaa velhopojasta nimeltä Harry Potter. Paitsi että enpäs kirjoita. Oli tarkoitus kirjoittaa. Istuinkin hetken kahvilassa. Vieläpä kahvilan takahuoneessa, eli juuri siellä missä Rowling tapasi kirjoitella. Mutta kaikkien jo valmiiksi ahtaaseen kahvilaan ängenneiden Harry Potter -fanien takia paikassa oli tuskallisen kuuma. Hikistä suorastaan. Kuin uimahallin saunassa. Ja kun meidät lisäksi tungettiin ikkunapöytään, jossa kävi todella kova veto, sain hysteerisen yskänpuuskan, eikä minun auttanut muu kuin juosta paikasta ulos.
Tarina kertoo, että Rowling kirjoitteli kuuluisaa tarinaansa Edinburghin kahviloissa, koska hänellä ei ollut varaa lämmittää asuntoaan. Kirjailija on kuulemma jälkeenpäin korjannut, että lämmitykseen olisi kyllä ollut varaa, mutta hän lähti kävelyille saadakseen vauvansa nukkumaan. Oli niin tai näin, veikkaan, että pöytiä on kahvilaan lisätty reilusti sitten Rowlingin päivien. Aika pienet lastenrattaat saisi nimittäin olla, jos niiden kanssa haluaisi Elephant Houseen tätä nykyä mahtua. Oli tiivistä kuin Kolmivelhoturnajaisten katsomossa.
Elephant House on sittemmin myöntänyt, ettei se suinkaan ole ainoa kahvila, jossa Rowling tarinoitaan kirjoitteli. Ehkä se on kuitenkin ainoa, joka ottaa aiheesta kaiken irti (lue: rahastaa). Kahvilassa myydään kaiken maailman rekvisiittaa, muun muassa t-paitoja, joissa on teksti ’The Harry Potter Cafe’. Elephant House mainostaa itseään myös paikkana, jossa kirjailijat Alexander McCall Smith ja Ian Rankin ovat viihtyneet. ’Mma Ramotswe Cafe’ tai ’Rebus Cafe’ -paitoja ei kuitenkaan näy missään.
Kahvilan kuumuuden jälkeen oli pakko päästä viilentymään. Kävelimme läheiselle Greyfriars Kirk -hautausmaalle. Korpit raakkuivat. Saattoivat ne tosin olla variksiakin. Hautausmaalle oli haudattu varsin tutun nimisiä henkilöitä. Vai mitä sanotte William McGonagallista? Tarina ei kerro oliko mies tullut nimensä mukaisesti hulluksi, mutta huonoksi runoilijaksi häntä on kyllä nimitetty. Aika Garmiwaa…
Yhtäkkiä mieheni katosi. Löysin hänet nauliutuneena erään hautakiven eteen. ”Katso!” mies huudahti
Thomas Riddell… Kuulostaa kummallisen tutulta… Sehän on Tom Riddle eli Tom Valedro!
No huh!
Valedron haudan viereltä löytyi toinenkin tuttu nimi.
Sirius Mustan hautakaiverrus lienee kuitenkin jonkun Harry Potter -fanin käsialaa.
Päätimme pitäytyä J.K. Rowling -tunnelmissa ja kävelimme City Chambersille eli Edinburghin kaupungintalolle. Sen pihalle on painettu Rowlingin kädenjäljet aitoon Hollywood -tyyliin.
Sitten siirryimme ihailemaan viiden tähden The Balmoral -hotellia. Teininä ajattelin, että yöpyisin siellä aina Edinburghissa käydessäni. No eipä ole tullut yövyttyä. Rowlingin on kuitenkin tullut. Se on nimittäin the hotelli, jossa hän kirjoitti Kuoleman varjelukset loppuun. Aiheesta lisää myöhemmin…
Tässä Balmoralissa ei asustele kuningatar.
Kuvat Irisihmemaassa
