EDINBURGHIN MILITARY TATTOO – HIENO PERINNE VAI AIKAMOINEN SEKAMETELISOPPA? (Kirjabloggaaja Edinburghissa osa 5)

Parikymppisenä tyttönä kävin elämäni ensimmäistä kertaa Edinburghin Military Tattoossa. Se tuntui silloin huikean hienolta perinteeltä. Edinburghin linnan pihalle marssi erilaisiin skottijoukkojen univormuihin pukeutuneita sotilaita tantereen täydeltä. En ollut eläissäni nähnyt niin montaa kilttipukuista miestä yhdellä kertaa. Johan siinä päätä huimasi. Eikä vain siksi että säkkipillien soitto oli korvia huumaavaa. (Uskokaa pois säkkipillien sointi voi  olla kaunista. Ihan oikeasti.) Tuon illan päätti Edinburghin linnan muurilla seisova yksinäinen säkkipillin soittaja. Sitten valot sammuivat. Kokemus oli unohtumaton.

Tuo kokemus oli niin hieno, että nyt vain ”hivenen”, kröhöm… vanhempana, aikuisena naisena halusin jakaa tuon hienon elämyksen mieheni kanssa. Tosin en ollut lainkaan varma osaisiko hän arvostaa kilttipukuisia miehiä yhtä paljon kuin minä.

Osasi tai ei, eipä sillä ollut suurta merkitystä, sillä skottiasut olivat tänä vuonna suuressa vähemmistössä. Valitettavasti. 

Alku oli lupaava:

IMG_20140826_164841.JPG

P8240256.JPG

Mutta suuhan siinä loksahti auki kun linnan pihalle pelmahtikin niin maoritanssijoita kuin zulu -sotureitakin:

P8240259.JPG

Edinburghin linnan porttia vartioivat William Wallacen ja kuningas Robert the Brucen patsaat pyörittelivät päitään kun kaikki edellämainitut tanssijat sekä esiintyjäryhmät monista muista maista ryhtyivät säkkipillien säestämänä esittämään Michael Jacksonin Thrilleriä. Hauskaa? Epäilemättä. Sekavaa? Sitäkin. Saimme vasta jälkikäteen kuulla, että tämän vuoden Tattoo juhlisti brittiläistä kansainyhteisöä ja poikkesi siksi niin paljon perinteisestä, (eli sotilassoittokunta), ohjelmasta. 

P8240267.JPG

Vaan kukapa tietää, miten Common Wealthille, eli brittiläiselle kansainyhteisölle käy, jos Skotlanti nyt itsenäistyy. Tattoo päättyi vielä tänä vuonna God Save the Queeniin ja Union Jackin heijastamiseen linnan muuriin. Lipun edessä komeili näyttävä soihturivistö. Hetken aikaa näytti siltä kuin Union Jack olisi leimahtanut tuleen. ”Oiva kannanotto kansanäänestykseen”, joku naurahti takanamme.

Miten Edinburghin Tattoo sitten liittyy kirjallisuuteen? No äkkisiltään ei varmaan mitenkään, mutta tiesitkö, että skottien kansallisrunoilija Robert Burns  oli 1700 -luvulla  aikeissa lähteä palvelemaan Skotlannin joukkoihin Länsi-Intiaan. Mies oli jo matkalla, kun sai kuulla, että hänen ensimmäinen runokokoelmansa julkaistaan. Tämänkin mielenkiintoisen faktan saimme kuulla Edinburghin sateisessa illassa tämän vuoden Tattoossa.

Ja mitäpä olisi maailma ilman Robert Burnsin runoja? No, amerikkalaisten leffojen ja tv-sarjojen uuden vuoden kohtaukset olisivat ainaakin kovin erilaisia. Tiedättehän sen laulun, joka niissä aina lauletaan vuodenvaihtuessa? Tuo laulu – Auld Lang Syne – pohjautuu Robert Burnsin runoon. Se lauletaan aina myös Edinburghin tattoon päätteeksi. Silloin kuuluisi tarttua vierustoveria kädestä, mikä voisi olla hyvinkin tunnelmallista ja hauskaa. Paitsi ettei vieressäni istunut engelsmanni (huom! Ei skotti) suostunut ottamaan minua kädestä kiinni. Joku ulkomaalaiskammo taisi vaivata.

Tässäpä tuon hienon runon hienot sanat englanniksi:

 

Should old acquaintance be forgot,
and never brought to mind?
Should old acquaintance be forgot,
and old lang syne?

CHORUS:

For auld lang syne, my dear,
for auld lang syne,
we’ll take a cup of kindness yet,
for auld lang syne.

And surely you’ll buy your pint cup!
and surely I’ll buy mine!
And we’ll take a cup o’ kindness yet,
for auld lang syne.

CHORUS

We two have run about the slopes,
and picked the daisies fine;
But we’ve wandered many a wearyfoot,
since auld lang syne.

CHORUS

We two have paddled in thestream,
from morning sun till dine†;
But seas between us broad have roared
since auld lang syne.

CHORUS

And there’s a hand my trustyfriend!
And give me a hand o’ thine!
And we’ll take a right good-will draught,
for auld lang syne.

 

(Sinkkuelämää-fanit huom! Laulusta voi kuulla tunnelmallisen version vaikkapa ensimmäisessä Sinkkuelämää-leffassa)

Vinkki Edinburghin Military Tattoohon joskus aikoville: 

Edinburghissa sataa. Usein. Sanottiinpa säätiedotuksessa mitä tahansa. Pukeudu siis lämpimästi. Laita sadekamppeet päälle. Mieluiten kumisaappaat. Vaikka lähtiessä paistaisi. Muuten voit tulla hyvin, hyvin kipeäksi. Ei kiva.

 

Kuvat: Irisihmemaassa

Kulttuuri Kirjat Matkat Ajattelin tänään

CHICK LIT -FANIN UNELMAKAUPPA EDINBURGHISSA… (Kirjabloggaaja Edinburghissa osa 4)

 

…on tietysti AGA-kauppa! Siis kauppa, jossa myydään AGA-merkkisiä kaasu-uuneja, eli niitä, jotka kuuluvat leivontaan erikoistuneeseen chick litiin kuin kuorrutus kuppikakkuun. AGAn myymälä löytyi yllättäen aivan majapaikkamme vierestä:

P8220232.JPG

 

Ja kuten olemme chick lit -kirjoista oppineet, AGA ei ole mikä tahansa uuni. Tuo ruotsalaisen nobelisti Gustaf Dalénin keksintö paitsi paistaa (kuulemma) maailman parhaimmat leivät ja leivonnaiset, myös lämmittää asunnon kuin meidän leivinuunimme ikään. Ja lämpö, jos mikä, on brittiläisissä, talvisin jäätävääkin kylmemmissä asunnoissa mitä kaivatuin aarre.

Mutta koska uunia olisi ollut hieman haasteellista raahata kotiin (ei se kai ihan käsimatkatavarasta olisi mennyt), niin tyydyin ihailemaan sellaista ikkunasta:

P8220230.JPG

 

ja kipitin sitten jokaisen chick lit -fanin toiseen unelmakauppaan, Cath Kidstoniin. Sieltä lähti mukaan tämä ihanuus,

P8220239.JPG

 

josta on ihana hörppiä lattea vaikkapa sitten, kun uusin Himoshoppaaja ilmestyy syyskuussa, puhumattakaan Marian Keyesin marraskuussa ilmestyvästä kirjasta The Woman Who Stole My Life!

(Jos chick lit on sinulle lajina vieras, eivätkä AGA ja Cath Kidston kuulosta tutuilta, niin tässä pieni tietopaketti):

Chick lit jakautuu useisiin alalajeihin, joista yksi suosituimmista on ”leivonta -chick lit”. Tämä alalaji valtasi kirjamarkkinat Koko Britannia leipoo ja Britannian paras leipomo -televisio-ohjelmien vanavedessä, jotka saivat saarivaltiossa valtaisan suosion. Näiden ohjelmien myötä ”leivonta-chick litiä” alkoi ilmestyä kirjakauppojen hyllyille kuin korvapuusteja kahvilan tiskille. 

Leivontapainotteisessa chick litissä päähenkilö työskentelee esimerkiksi leivoskahvilassa tai leipomossa, tai perustaa sellaisen. Tämän alalajin kuningatar on skotlantilainen Jenny Colgan, joka sisällyttää kirjoihinsa myös tarinassa leivottujen leivonnaisten reseptit. Kokeiltu on ja hyvin toimivat!

Cath Kidston on puolestaan englantilainen tuotemerkki, johon viitataan joka toisessa chick lit -romaanissa. Se valmistaa valloittavia, englantilaistyylisiä laukkuja, vaatteita, astioita ja kaikkea muuta ihanaa. Tuotteet on koristeltu usein kukka- tai pallokuvioin. Luulisin, että Cath Kidston -designia joko inhoaa tai rakastaa. Ei tarvinne arvata kumpaan joukkoon itse kuulun…

Kirjavinkkejä:

Jenny Colgan: Little Beach Bakery

Belinda Jones: The Travelling Tea Shop

Syksyllä ilmestyvää chick litiä:

Sophie Kinsella: Shopaholic to the Stars

Marian Keyes: The Woman Who Stole My Life

 

Nauti kuppikakkujen ja Cath Kidston-mukiin kaadetun laten kera!

 

Kuvat Irisihmemaassa

Kulttuuri Kirjat Matkat Höpsöä