Jalat ovat tutisevaa hyytelöä. Kello on paljon, olen liikaa myöhässä taas. Etsin turvaa ympäriltä ja siipasta lohduttajaa…
Siippa vaan ei ole kotona, vaan kaupungilla, siellä, minne minunkin pitäisi jo kiitää. Siitä ei vain meinaa tulla mitään, koska jännittää niin tuhottoman paljon. Takaraivossa raksuttaa, että jotain tärkeää meinaa unohtua. Sitten muistan: kirja mukaan! Heitän Turun kirjamessuilta hankkimani uunituoreen Neumannista kertovan kirjan kassiin. Viime tingassa huomaan, että olen pakannut mukaan väärän kirjan. Neuman- kassissani on Neumann -kirjan sijasta Eppu Normaali -kirja. Sangen noloa. Huh, onneksi huomasin.
Sitten ei muuta kuin juoksuksi. Tilaan taksin, mutta voi lakatut varpaankynnet sentään, se on ajanut väärään paikkaan! Minuutit kuluvat tuskaisen hitaasti.
Kurkkua kuristaa. Kun pääsemme vihdoin perille Mummotunnelin Club Le Roy’ hin, kuulen Neumannin äänen jo portaissa. Julkkarit ovat sittenkin alkaneet jo. Yritämme hiippailla jonnekin salin perälle niin huomaamattomina kuin mahdollista. Kovin helppoa se ei ole, sillä joudumme kävelemään aivan Neumannin ohi.
Klubilla juhlitaan siis Neumann – Dingo-kipparin lokikirjan virallista julkaisupäivää. Into Kustannuksen julkaiseman teoksen kirjoittanut Salla Nazarenko haastattelee laulajaa samaan tyyliin kuin Turun kirjamessuilla, eli kyselee esimerkiksi tämän urasta ja elämänarvoista.
Neumann – Dingo-kipparin lokikirjan julkkarit 13.10 Club Le Roy’ssa. Kuva: irisihmemaassa
Osa kysymyksistä toki poikkeaa aiemmista. Neumann kuvailee esimerkiksi bändin jäsenten välisiä kemioita ja uskoo niiden olevan yksi aika olennainenkin syy siihen, miksi juuri tämä Dingon kokoonpano on se kaikkein toimivin ja suosituin. Jokaista Dingo-fania naurattaa Nipan kuvaukset bändin jäsenistä. Henkisempiäkin asioita sivutaan. Niistä voi lukea enemmän Lokikirjasta, joka on aivan äärettömän mielenkiintoista luettavaa kaiken kaikkiaan.
Kun Salla kysyy Neumannilta missä tämä näkee itsensä 20 vuoden kuluttua, laulaja vastaa tähän tapaan: ”Parempi puoliskoni on sitä mieltä, että asumme silloin Hastingsissä, jossa työntelen rollaattoria vanhana kärttyisänä ukkona. Rollaattoria koristaa Jaguarin keulamerkki. Siellä sitten heristelen kävelykeppiä ihmisille.” Yleisö remahtaa nauruun.
Muutamalle yleisökysymykselle on aikaa, mutta valitettavasti kukaan ei huomaa kättäni sieltä salin perukoilta. Ehkä hyvä niin. (Olisin luultavasti pyörtynyt.) Paljon olisi kuitenkin kirjan tiimoilta kysyttävää.
Haastattelun päätteeksi Neumann siirtyy signeeraamaan kirjoja. Vähän nolottaa mennä, kun Nipa nimmaroi kirjani jo siellä Turun kirjamessuilla. En kuitenkaan malta jättää käyttämättä tilaisuutta hyväkseni, onhan nyt kirjan viralliset julkkarit ja kaikki. Jostain syystä Neumannin seurassa keski-ikäinen identiteettini kuitenkin katoaa kerta toisensa jälkeen taivaan tuuliin ja tilalle astuu 12-vuotias.
Hysteerisen höpötystulvani keskeltä saan piipitettyä sen, mitä halusinkin kysyä. (Neumannilla on myös uskomaton taito poimia hysteerisisten höpötysten keskeltä se olennainen.)
Neumann kirjoittamassa omistuskirjoitusta kirjabloggaajan kirjaan. Kuva: irisihmemaassa
Signeeraustilanteen jälkeen uppoan jälleen kerran suohon nimeltä Itsesäälissäkieriskely. ”Miksi sanoin sitä enkä tätä? Miksi aina sanon jotain tyhmää? Miksi jännitän aina niin paljon?” Ihailen vilpittömästi ihmisiä, jotka eivät jännitä. Tai jotka eivät ainakaan näytä sitä ulospäin. Sellaisia kuin Neumann.
Salla Nazarenko sädehtii kilvan diskopallon kanssa. Kuva: irisihmemaassa
Joku nainen kertoo tietävänsä blogini. Hihkun riemusta. Joku tietää minun pienen blogini! Iloni on ennenaikaista, sillä käy ilmi, että hän tarkoittaakin toista, lähes samannimistä blogia. Miljoonannen kerran mietin, pitäisikö minun muuttaa blogini nimeä.
Tilaisuus lähenee loppuaan ja ihmiset alkavat lähteä pois. Me emme lähtisi nyt, kun aikaakin vielä ois… eli päivänsankari yhä paikalla. Käymme tilaamassa baaritiskiltä illan drinkiksi mainostetut alkoholittomat Siniset enkelit ja kuuntelemme taustalla soivia Dingon iki-ihania biisejä. Neumannin poistuttua paikalta häivymme mekin. Onneksi Helsingin kirjamessuihin ei ole enää pitkä aika. Siellä Neumann nähdään taas!
P.S. Montako viittausta Dingon biiseihin löysit ylläolevasta jutusta?
