Maya Van Wagenen: Popular, eli teininörtistä teiniprinsessaksi 1950-luvun vinkeillä

 

Maya van Wagenen.jpg

Köpötellessäni eilen kaikessa rauhassa elokuviin, ohitin kadunkulmaan pysähtyneen poikaporukan. ”Pojat” olivat tässä tapauksessa reilusti yli parikymppisiä nuoria miehiä. Minut nähdessään yksi miekkosista tokaisi kovaan ääneen: ”mä VIHAAN lihavia naisia!” Hämmennyin niin, että purskahdin nauruun. Jotenkin tästä kansankynttilästä tuli mieleen keskenkasvuinen teini, jonka elämän suurin ongelma on finni. (Eilisessä tapauksessa tosin myös mitä ilmeisemmin lihavat ihmiset, mutta se hänelle suotakoon. Suosittelen kuitenkin lämpimästi silmälasien hankkimista.)

Ja tästä saankin näppärän, joskin hieman heikosti rakennetun aasinsilllan teinityttö Maya Van Wagenenin iki-ihanaan kirjaan Popular, a memoir – Vintage Wisdom For A Modern Geek

Maya on ihan tavallinen 13-vuotias teksasilainen teini, sikäli kun Mayan kotipaikkakuntaa kovin tavalliseksi voi kutsua. Se kun sijaitsee aivan Meksikon rajalla, jossa kova huumekauppa, ammuskelu ja kidnappaukset ovat osa arkea. Niinpä huumekoirien tekemät tarkastukset, luokkahuoneista suljettujen ovien taakse pakenemisharjoitukset, koulurakennusten yllä pörräävät helikopterit ja FBI -agenttien juoksentelu oppilaiden parkkipaikalla ovat osa normaalia koulupäivää. 

Kaikesta tästä huolimatta teinit elävät sitä samaa teinien arkea kuin missä tahansa muuallakin, ja siellähän vallitsevat tunnetusti viidakon lait, asuipa sitten Teksasissa tai Tampereella.

Eräänä päivänä Maya saa käsiinsä hupaisan oloisen 1950-luvun opaskirjan nimeltä Betty Cornell’s Teen-Age Popularity Guide. Se sisältää vinkkejä ja neuvoja siihen, miten teini voi parantaa omaa statustaan muiden teinien joukossa. Hulvattomalta kuulostava opus saa Mayan elämässä uuden merkityksen, kun tytön äiti ehdottaa, että tämä voisi kokeilla, miten menneen ajan vinkit toimivat – tai eivät toimi – nykypäivänä. Hetken miettimisen jälkeen Maya innostuu ajatuksesta ja aloittaa vuoden kestävän, haasteellisen projektin: hän testaa joka kuukausi yhtä Bettyn antamaa vinkkiä käytännössä. Ja vinkkejähän riittää teinille sopivasta ruokavaliosta pukeutumiseen, meikkaamiseen, oikeanlaiseen asenteeseen ja kutsujen järjestämiseen. Miten käy, kun Maya ilmestyy kouluun kaulassaan äidin helmet? Entä kun hän teinimaailman kirjoittamattomista säännöistä piittaamatta marssii ruokalassa istumaan suosittujen pöytään?

Popular on niin mukaansatempaavaa luettavaa, ettei sen soisi loppuvan ollenkaan. Olipa sitten aikuinen tai teini, hauskaan, terävään ja koskettavaan kirjaan pystyy varmasti jokainen samaistumaan jollain tasolla. Amerikassa teoksesta on tullut huippumenestys ja sen elokuvaoikeudet on hankkinut itse Steven Spielberg! 

Maya Van Wagenen: Popular, a memoir – Vintage Wisdom For a Modern Geek (Penguin Books, 2014)

Kuva: penguin.com

 

 

 

 

 

 

Kulttuuri Kirjat Suosittelen Ajattelin tänään

Ilta Leena Lehtolaisen kanssa

Leena Lehtolainen ja viuhka pieni.jpg

Pettää, ei petä, pettää, ei petä…. Kohta totuus paljastuu. Sydän hakkaa, kurkkua kuivaa, hikikarpalot valuvat pitkin otsaa. Isku osuu nenään. Sattuu. On vaikea hengittää.

No pettihän se. Kesämekkoni nimittäin Leena Lehtolaisen uuden romaanin julkistamistilaisuudessa Aleksanterin teatterissa. Ja kyllä se kuulkaa sattuu, kun iskee itseään vahingossa viuhkalla nenään. Mutta sellaista sattuu (kirjaimellisesti) kun leyhyttelee itseään tunnin putkeen teatterin täpötäydessä, lämpimääkin lämpimämmässä lämpiössä, jossa ei ole minkäänlaista ilmastointia. Ranne väsyy. Pyörryttää. Tuoleja ei ole tarpeeksi, joten osa vieraista joutuu seisomaan. Tässä helteessä se on liikaa.

Eikä mikään ole kuulkaas nolompaa kuin se hetki, jolloin valtaisat hikipisarat alkavat valua reisiä pitkin. Pelkäät kesämekkosi puolesta. Pitääkö se hien? Eikö se pidä? Valuvatko hikikarpalot lattialle asti? Kuuluuko litsis lätsis vaan? Ilmestyykö takamukseesi valtaisa hikiläntti? Tai kainaloihisi? Vatsasi kohdalle? Rintojesi alle? 

Miten Leena Lehtolainen itse selviää niin kunniakkaasti tässä kuumuudessa is beyond me. Ehkä hän on tottunut siihen. Onhan hän saanut vierailijakutsuja Brasiliasta asti. 

Illan aikana saamme kuulla niin otteita Lehtolaisen uudesta kirjasta Kuusi kohtausta Sadusta, kuin hänen läheisestä suhteestaan Aleksanterin teatteriinkin. Tiesitkö, että hän on työskennellyt siellä henkilöstöravintolassa 30 vuotta sitten? Lehtolainen on myös kirjoittanut oopperakritiikkejä silloin, kun talossa toimi vielä Suomen Kansallisooppera. 

Romaani itsessään vaikuttaa erittäin mielenkiintoiselta ja monitasoiselta teatterimaailmaan sijoittuvalta jännitysnäytelmältä. Julkaisutilaisuudessa sen rakenne vuorosanoineen ei kuitenkaan toiminut yhden ihmisen ääneen lukemana kaikkein parhaiten (kun yksi ihminen lukee kaikki vuorosanat tyyliin ’Juha:’, ’Satu:’, ’Juha:’, ’Satu:)  alkaa kuulijan keskittymiskyky lämpöennätystä hipovassa huoneessa väkisinkin herpaantua vaikka teksti erittäin sujuvaa ja realistista onkin. Sellaista, että sitä pitää päästä lukemaan itse

Kun kirjailija siirtyy signeeraamaan kirjojaan, hivuttaudun vaivihkaa seinän vierelle ja kipitän hiljaa portaat alas. Seison Aleksanterin teatterin pihalla ja annan mekkoni kuivua helteessä. Jännitysnäytelmä on ohitse.  

Päivän sana? Viuhka!

Leena Lehtolainen pieni.jpg

Helteen heikentämä bloggaaja yrittää laihoin lopputuloksin ottaa kuvaa jossain kaukaisuudessa haastateltavasta Leena Lehtolaisesta…

Leena Lehtolainen: Kuusi kohtausta Sadun kanssa (Tammi)

Kirjailijan kuva: instagram.com/tammikirjat

Kulttuuri Kirjat Suosittelen Höpsöä