Paula Hawkins: Nainen junassa

Tunnustan. En ole trillerien ystävä. En dekkarien, en minkäänlaisen rikoskirjallisuuden. Kauhuleffoja kammoan, koska en uskalla katsoa niitä. Niinpä Paula Hawkinsin trilleri Nainen junassa ei tosiaan ollut ykkösenä lukulistallani. Se pyöri pitkään pöydälläni – alati kasvavan kirjapinon alimmaisena. Yritin piilotella sitä, koska jo kansiteksti kuulosti liian karmivalta: ”Sinä et tunne häntä, mutta hän tuntee sinut.” Apua. Kuvittelin jo edessäni olevat unettomat yöt, jotka viettäisin kirjan luettuani, säikähtäen aamuyöllä saapuvan Hesarin kolahdusta puolikuoliaaksi.

Mutta koska kirjasta oli kohkattu maailmalla niin paljon, en lopulta voinut itselleni mitään. Tartuin kirjaan rohkeasti ja luin sen lähes yhdeltä istumalta loppuun. Pariin kertaan huomautin miehelle, etten voi nyt keskustella, koska minun on nyt vain aivan pakko saada tietää, mitä seuraavaksi tapahtuu. Eli myönnetään, koukuttava oli.

Kävi vain sillä tavalla hullusti, että olin kuullut kirjasta etukäteen niin paljon kehuja, että odotukseni paisuivat yli äyräiden. (Niin suuriksi, ettei niihin varmaan mikään kirja olisi voinut vastata. Tästä syystä ei tietenkään pitäisi ikinä lukea yhtäkään arvostelua ennen kuin on itse lukenut kirjan).

Niinpä totean vain tämän: Nainen junassa on erittäin koukuttavalla tavalla kerrottu trilleri, jonka päähenkilön uskoisin herättävän epätäydellisyydessään monien lukijoiden sympatian. 

Kirjasta ollaan parastaikaa tekemässä elokuvaa, jonka pääosassa tullaan näkemään Emily Blunt. 

”Niin kuin romaanin juna, tarina syöksyy halki Lontoon esikaupunkielämän pysähtyneisyyden eikä lukija voi kuin kääntää sivuja.”

– Boston Globe

Paula Hawkins: Nainen junassa. (Otava, 2015) Suom. Oona Timonen.