Sophie Kinsella: My Not So Perfect Life (Some on chick litin uusi musta, osa 1)
Tulipahan tätäkin kirjaa etsittyä ympäri kaupunkia. (Jos olet lukenut blogiani aiemmin, saatat muistaa, ettei tämä ole aivan ensimmäinen kerta kun juoksen ympäri kaupunkia löytääkseni Sophie Kinsellan uusimman kirjan.) Lopulta se löytyi sieltä minne olisi tietysti pitänyt suunnata heti ensimmäiseksi, eli Akateemisesta kirjakaupasta. Siellä sitä oli jäljellä kokonaista yksi kappale.
Niin… mitähän tästä hartaasti odottamastani kirjasta nyt sitten sanoa?
Sophie Kinsella on aina ollut yksi lempikirjailijoistani. Twenties Girl on aina vain yksi suosikkikirjoistani ja totta kai rakastan Himoshoppaaja -sarjaa yli kaiken. Totta kai olisi siis ihanaa kehua tämäkin kirja maasta taivaaseen. Mutta.
Kirjassa on toki paljon hyvää. Siinä on hauska ja mukaansatempaava, (joskin äärimmäisen ennalta arvattava) juoni, mainioita hahmoja hirviöpomo Demeteristä elämästään ehkä ei niin kovin totuudenmukaista Instagram-tiliä pitävään päähenkilö Catiin. Trendikäs Cat onkin todellisuudessa ihan tavallinen maalaistyttö Katie Brenner (tämä ei ole mikään kamala juonipaljastus, koska se lukee ihan kirjan takakannessakin). Siellä takakannessa lukee tämäkin: eräänä päivänä Katie saa potkut ja joutuu palaamaan takaisin maalle. Siellä hän auttaa isäänsä perustamaan glamping eli glamorous camping -yrityksen. Eräänä päivänä glamping -lomalle saapuukin itse hirviöpomo Dermeter ja Katie saa elämänsä tilaisuuden kostaa tälle työpaikalla kokemansa ikävän kohtelun.
Niin. Noh. Kyllä kirja paikoitellen makeat naurut tarjoaa ja toki siitä kovasti tykkäsin mutta tällä kertaa jotkut juonikuviot tuntuivat jotenkin… (öh sori karmiva juoni paljastus, mutta tätä seuraavaa ette varmaan arvanneet, ettehän? Kirjassa on – tadaa – romanssi. Iik, nyt varmaan pyörrytte kauhusta, että mitäs nyt menin tällaista kertomaan). Mutta siis, nimenomaan se romanssi tuntui jotenkin päälleliimatulta. Väkisin väännetyltä. Juoni olisi toiminut paljon paremmin ilman sitä. Tai ehkä olen vain tullut vanhaksi (bloggaaja vilkuilee huolestuneena ryppyvoidepurkkejaan) mutta joteskin olis vaan niiiiiiin kiva lukea hauska ja hulvaton chick lit -kirja, jossa ei olisi niin minkäänlaista romanssia. Ainakaan sellaista väkisin juoneen mukaan väännettyä.
Kirjaa mainostetaan sillä, että päähenkilö antaa Instagramissa elämästään todellisuudetta trendikkäämmän kuvan. Niinpä odotin myös, että Instagram ja sosiaalinen media olisivat olleet tarinassa vielä suuremmassa roolissa. (Niin, olen vuosikausia pohtinut milloin ja mikä asia tulisi korvaamaan leivonta-innostuksen chick lit -krjoissa. Nyt se on vihdoin tapahtunut. AGA-uunit ovat väistyneet! Leivonta on korvattu somella! Siksi odotin sen olevan tässäkin kirjassa isommassa roolissa.)
Kaiken tämän jälkeen totean kuitekin, että Sophie Kinsella on erinomainen kirjailija – edelleen yksi ehdottomasti suosikeistani – joten ehkäpä tämä kirja olikin jonkinlainen välityö seuraavaa Himoshoppaajaa odotellessa…?
Sophie Kinsella: My Not So Perfect Life (Bantam Press, 2017)