Turun kirjamessujen tunnelmia – legendaarisia artisteja, ihania kirjoja ja yksi koheltava kirjabloggaaja
Turun kirjamessut ovat tältä vuodelta ohi. Vierailimme tilaisuudessa siipan kanssa ensimmäistä kertaa. Tähän asti tutumpia tapahtumia ovat olleet Edinburghin ja Helsingin kirjamessut. Nyt oli pakko päästä myös Turkuun. Paikalla oli monia mielenkiintoisia vieraita, mutta meidät messuille houkutteli heistä kaksi, Neumann ja Martti Syrjä. Molempia miehiä ihailemme sekä rock-lyyrikoina että säveltäjäguruina enemmän kuin yksi blogikirjoitus riittää kuvaamaan.
Niin, voisi kuvitella että kirjabloggaajalla olisi sanat hallussa ja taitoa kuvailla tapaamisia näiden rock-legendojen kanssa. Valitettavasti näin ei nyt ole, sillä olen edelleen aivan pyörryksissä ja pökerryksissä sunnuntain tapahtumista.
Molemmat miekkoset olivat paikalla juuri ilmestyneiden kirjojen vuoksi. Eppu Normaalin Kaikki sanat julkaistiin viime viikolla, Neumannista kertova Neumann – Dingo-kipparin lokikirja puolestaan viettää virallisia julkaisujuhliaan tänä perjantaina.
Kuva: irisihmemaassa
Ensimmäisenä oli vuorossa Neumann, jota haastatteli kirjan kirjoittaja Salla Nazarenko. Olimme paikalla hyvissä ajoin, joten syöksyimme ensin syömään messukahvilaan. Matkan varrella tuli sivukorvalla kuultua kaikenlaista hupaisaa. Eräskin kirjailija valitti mikseivät ihmiset voi signeeraustilanteessa sanoa nimeään tarpeeksi selkeästi. Iski paniikki. Hoin mielessäni: ”muista sanoa nimesi selvästi, muista sanoa nimesi selvästi…”
Vihdoin koitti kauan odotettu hetki. Perinteisen kirjahaastattelun sijaan Nazarenko kyseli Neumannilta tämän urasta ja elämästä. Neumannia on aina ilo kunnella. Haastattelulle oli kuitenkin varattu aikaa vain 20 minuuttia, joten se loppui aivan liian pian. Haastattelun jälkeen koitti ihana yllätys: Nipa siirtyi signeeraamaan uunituoretta kirjaa! Virallisesti vasta perjantaina ilmestyvä kirja oli siis mahdollista hankkia jo Turun messuilta ja kaiken lisäksi nimmarilla varustettuna!
Kun sitten tajusin, että olin signeerausjonossa toisena, iski hirveä jännitys. ”Muista sanoa nimesi selvästi, muista sanoa nimesi selv….” Mantraa hokiessani huomasin, että edelläni oleva nainen pyysi nimmarin uuden kirjan lisäksi moneen muuhunkin juttuun. Nipa jutteli naisen kanssa pitkään.
Hetkinen… apua…. iik….. Tässä olisi nyt se tilaisuus. Elämäni tilaisuus. Tiesin kyllä, että takanani oli pitkä jono ihmisiä, mutta ehkäpä Neumann ehtisi jutella minunkin kanssani? Samassa kaikki lukuisat – miljoonat – asiat, jotka olen halunnut laulajalta vuosien saatossa kysyä karkasivat mielestäni jonnekin hyvin, hyvin kauas.
Kun vuoroni sitten koitti, aloitin hysteerisen höpötyksen siitä, miten suuren vaikutuksen Kaunottaren ja kulkurin (!) uusi sovitus oli minuun Tampere-talon konsertissa tehnyt. Voi krääh. *nolottaa ikuisesti* Neumann oli täydellinen herrasmies, ohitti mokani kohteliaasti ja kertoi miten sovitus oli syntynyt. Oli aivan käsittämättömän hienoa päästä vaihtamaan ajatuksia miehen kanssa, jonka lahjakkuutta on ihaillut 12-vuotiaasta lähtien.
Neumann signeeraamassa Tuhat ja yksi kirjaa -bloggaajapassiani. Kuva: irisihmemaassa
Yhteiskuvan jälkeen jatkoimme matkaa Agricola-lavalle, jossa Martti Syrjän ja Mikko Saarelan haastattelu oli juuri alkamassa. Haastattelija kyseli heiltä Eppujen kappaleiden synnystä ja luki ääneen otteita muutamasta biisistä. Syrjä ja Saarela ovat molemmat aikamoisia sanoitusvelhoja, joten oli todella mielenkiintoista kuulla heidän ajatuksiaan lyriikoiden synnystä. Oli myös koskettavaa kuulla millaisia ajatuksia ja tuntemuksia ne olivat haastattelijassa herättäneet. Martti Syrjän sanoituksista runollisimmat ja haikeimmat tuovat kyyneleet silmiin niin luettuina kuin kappaleita kuunnellessa. Niinpä nenäliinan sai kaivaa esiin tilaisuuden aikana useammankin kerran. Tämäkin haastattelu kesti vain 20 minuuttia, eikä yleisökysymyksille ollut mahdollisuutta.
Martti Syrjä ja Mikko Saarela Turun kirjamessuilla 2017. Haastattelemassa Esa Silander. Kuva: irisihmemaassa
Sitten koitti jälleen iloinen yllätys, eli signeerausmahdollisuus. Yleisö lähti valtavana joukkona kohti tähän varattua paikkaa. Jono parveili vähän sinne sun tänne. Ihailen ja kunnioitan Martti Syrjää sanoittajana ja muusikkona niin suunnattomasti, etten muista sanomisistani oikeastaan yhtään mitään. Nimeni olen kuitenkin mitä ilmeisemmin saanut sanottua ja yhteiskuvan pyydettyä.
Näiden ihanien ja ikimuistoisten tapaamisten jälkeen kiersimme vielä hieman messualueella. Sitten oli aika huristaa takaisin kotiin.
Ihanin bloggaajapassi ikinä. Siinä on Nipan nimmari!!!! Kuva: irisihmemaassa