19 vuotta sitten Pariisissa

19 vuotta sitten asuin Pariisissa. 

19 vuotta sitten asuin alle 300 metrin päässä Pont de l’Alma -sillasta.

19 vuotta sitten heräsin aamuyöllä ambulanssien meteliin. Niitä oli valtava määrä ja ne ajoivat kuin viimeistä päivää jossain aivan asuntoni kulmilla.

19 vuotta sitten istuin aamupäivällä Sacré-Coeurin portailla ystäväni kanssa.

19 vuotta sitten siinä istuessamme asutralialainen turisti kertoi meille, että Prinsessa Diana on kuollut.

19 vuotta sitten emme uskoneet häntä lainkaan. Eihän Prinsessa Diana voinut olla kuollut. 

19 vuotta sitten selvisi, että ambulanssiletka jonka yöllä kuulin, oli matkalla pelastamaan Prinsessa Dianaa.

19 vuotta sitten selvisi, että kuolonkolari oli tapahtunut Pont de l’Alman tunnelissa, alle 300 metrin päässä asunnoltani.

19 vuotta sitten vein ruusun Pont de l’Almalle. Niin teki moni muukin. Kaikki itkivät.

19 vuotta sitten katsoin Pariisissa ystäväni kanssa Prinsessa Dianan hautajaisia. Itkimme niin, että nenäliinat loppuivat kesken. Ystäväni mies ei kestänyt katsoa (joko meitä tai hautajaisia, en edelleenkään ole varma kumpia), vaan lähti mieluummin baariin. 

19 vuotta sitten.

Silti tuntuu kuin se olisi tapahtunut eilen. 

 

Diana kirjan kansi II minipieni.jpg

 

 

Kommentit (9)
  1. Minä itkin myös Dianaa :(. Niin turha kuolema.

  2. Taitaa olla luonnollista, että noin dramaattinen tapahtuma ja noin läheltä koettuna jää pysyvästi ihmisen mieleen. Dianasta kirjoitettiin paljon häistä lähtien ja lehdistön kiinnostus näytti jatkuvasti kasvavan kaikkien yksityiselämän vastoinkäymisten aikana. Sensaatioita jahtaava lehdistö ei jättänyt häntä enää milloinkaan rauhaan, ja se taisi kasvattaa ihmisten kiinnostusta mutta myös myötätuntoa ”Sydänten Prinsessaa” kohtaan.

    1. Niinhän se on, ei tuota tapahtumaa varmasti koskaan unohda. Pääsin pari vuotta tuon jälkeen New Yorkissa työni kautta tutustumaan Dianan käsin kirjoittamiin, miinanraivausta käsitteleviin kirjeisiin. (Dianahan vastusti ankarasti henkilömiinoja ja kävi useasti tapaamaassa niiden uhreiksi joutuneita.) Niiden kirjeiden lukeminen tuntui aika epätodelliselta. Viimeistään silloin ymmärsin, miten merkittävää työtä hän oli tuon asian eteen tehnyt ja miten paljon se miinojen uhreiksi joutuneille merkitsi. Muistatko miten Dianan häiden jälkeen Lontoossa joka toisella naisella oli ”Diana-kampaus”? 🙂 Se, miten lehdistö häntä jahtasi oli oksettavaa.  

      1. Tuo on varmasti suuri syy siihen,miksi Dianasta tuli niin suosittu. Omistautuminen asioille, jotka koskettivat (ja koskettavat yhä) miljoonia ihmisiä,vaikka hän olisi voinut keskittyä luksuselämään sen sijaan.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *