Kirja-arvio: Sophie Kinsella – Kadonnut Audrey
Sophie Kinsellan Kadonnut: Audrey kirjan arvonta on päättynyt, ja kirja lähtee Heliiille. Onneksi olkoon!
Kiitos kovasti kaikille osallistujille hyvistä vinkeistä, joista suurimman osan lupaan laittaa korvan taakse. (Eroottista kirjallisuutta käsitteleviä juttuja ei blogissani edelleenkään nähdä). Joku toivoi myös, että en kirjoittaisi ongelmaisista ihmisistä, enkä ihmissuhdeongelmista. Tätäkään toivetta en valitettavasti voi toteuttaa, ihan jo pelkästään sen takia, että näitä aiheitahan tämä Kadonnut: Audrey kirjakin juuri käsittelee. Mutta joululahjavinkit, kirja-arvostelut yms, joita ihanan moni teistä toivoi, tulen toteuttamaan ilolla!
Sitten on with the show, eli itse asiaan, joka tässä tapauksessa on Himoshoppaaja-sarjastaan parhaiten tunnetun menestyskirjailija Sophie Kinsellan uusi aluevaltaus, YA (young adult) -kirja Kadonnut: Audrey.
Jos termi tai lajityyppi ei ole entuudestaan tuttu, niin sillä viitataan yleensä nuorisokirjoihin, joita lukevat myös aikuiset (aihepiiriä käsittelevän brittiläisen tutkimuksen mukaan 55% tällaisten kirjojen lukijoista on aikuisia.)
Ensisijaisesti kirjat on suunnattu yleensä nuorille 14- tai 16-vuotiaista ylöspäin, sillä kirjat käsittelevät usein vakavia ja hyvin raskaitakin teemoja. Tarinat ovat nuorten näkökulmasta kerrottuja.
Sophie Kinsella on tunnetusti yksi suosikkikirjailijoistani, joten vaikka omat teinivuoteni ovat noh, hyvin reilusti kaukana takanapäin, odotin hänen ensimmäistä YA-kirjaansa suuren uteliaisuuden vallassa.
Kun sitten näin kirjan kannen ensimmäisen kerran, ja kuulin mistä teos kertoo, mieleni valtavasi hetkellinen epäilys. Kannen ulkonäkö ja kirjan teema kun tuntuivat noh, jotenkin tutuilta…. Vai mitä sanotte näistä?
(Kyseessä ovat kansainväliset kannet, eli ne ovat joka maassa samanlaiset). Kirjan teemat myös liippaavat hyvin läheltä toisiaan. Maria Semplen hurmaava romaani käsitteli hieman erikoista perheenäiti Bernadetteä, joka kärsii niin suuresta avoimien paikkojen kammosta, ja on niin allerginen sekä kotikaupungilleen että muille ihmisille, ettei joko poistu asunnostaan ollenkaan, tai kätkeytyy ulos mennessään aina tummien aurinkolasien taakse ja antaa virtuaalisen – Intiassa asuvan – assistentinsa hoitaa suurimman osan hänen käytännön asioistaan. Tämän loistavan kirjan arvostelun voit lukea tästä.)
Sophie Kinsellan Kadonnut: Audrey kertoo puolestaan 14-vuotiaasta Audreystä, joka Bernadetten tavoin kätkeytyy hänkin muulta maailmalta, pysyttelee kaikki päivät kotona, ja pitää tummat aurinkolasit päässään aina ja kaikkialla, koska ei pysty kohtaamaan muiden ihmisten katseita.
Audrey on koulukiusauksen uhri, joka on sen jäljiltä traumatisoitunut niin pahoin, ettei pysty kohtaamaan muita kuin perheensä ja terapeuttinsa. Eräänä päivänä hänen isoveljensä Frank tuo kuitenkin kotiin kaverinsa Linusin – ilman mitään ennakkovaroitusta – ja Audreyn maailmaa muuttuu kertaheitolla, halusipa hän sitä tai ei. Tytön kauhuksi poika ryhtyy nimittäin vierailemaan heillä useamminkin – ja haluaa kaiken lisäksi tutustua Audreyyn.
Kinsella on tehnyt kirjaa varten runsaasti tutkimustyötä, joten hän kuvaa Audreyn ahdistus- ja paniikkikohtauksia taitavasti ja uskottavasti. Muun muassa tästä syystä uskoisin kirjan vetoavan myös hieman vanhempaankin lukijakuntaan – etenkin jos on itse koskaan kärsinyt mistään vähänkään samantapaisesta.
Kirja on Audreyn näkökulmasta kirjoitettu. Nuorisokielen ja termit kirjailija on tarkistuttanut viidellä lapsellaan (aika hyvä koelukijaryhmä, sanoisin). Jos olisin lukenut tämän kirjan teininä, olisin ahminut sen yhdeltä istumalta ja varmasti vähän ihastunut Linusiin. Nyt näiden kahden orastavaa romanssia oli liikuttavaa seurata. Moni asia kirjassa nauratti ääneen (kuten Operaatio Starbucks), moni kohta sai taas juoksemaan ympäri asuntoa nenäliinapakettia etsimässä ja toivomaan, että joku ihana nenäliinojen valmistaja tajuaisi tarjota kirjabloggaajille nenäliinoja testattavaksi! Tämän kirjan parissa niitä kului iso pino.
Kadonnut: Audrey on paikoin rintaa puristavan kipeä, aito, liikuttava, hauska ja kaikin puolin ihana kirja!
Sophie Kinsella: Kadonnut Audrey. Suom. Lotta Sonninen. (Otava, 2015)
Alkuperäisteoksen nimi: Finding Audrey (Random House, 2015)
P.S. Sophie Kinsellan ja Maria Semplen kirjojen väliset yhtäläisyydet ovat tuskin sattumaa, vaan pikemminkin kunnianosoitus toista kirjailijaa kohtaan, sillä Kinsella on monesti kertonut, miten suuren vaikutuksen Bernadette häneen teki. Kinsella ihastui Semplen kirjaan niin kovin, että kertoo omaksuneensa sieltä omaan kielenkäyttöönsä jopa Bernadetten käyttämiä ilmaisuja. Niitä tarkkasilmäiset lukijat voivat nyt sitten bongailla Kadonnut: Audrey -kirjastakin. Hieno kunnianosoitus toista kirjailijaa kohtaan, vai mitä tuumaatte?
Kuvat: Otava, Gummerus, irisihmemaassa
Kahvilaketju kirjoitti kirjabloggaajan nimen melkein oikein.