Liisa Helve-Sibaja: Hausfrau – Kotona Sveitsissä

Mietin pitkään, miten aloittaisin tämän kirja-arvostelun. Aloittaisinko pohtimalla ulkosuomalaisten painajaisiksi lähes maassa kuin maassa muodostuvia ”roskapäiviä” ? Tiedättehän, niitä viikonpäiviä, jolloin tietynlaiset jätteet kuuluu viedä tietynvärisessä kassissa kadun varteen. Siitä roskakuljetus sitten poimii sen matkaansa – jos poimii. Painajaiseksi tämä muuttuu siinä vaiheessa, jos et ole täysin selvillä siitä, minä viikonpäivänä mitkäkin jätteet kuuluu kadulle viedä. (Jos viet vääränä päivänä väärät roskat, niitä ei poimita mukaan. Silloin roskapussi jätetään syyllistävästi kadunvarteen, eikä sinun auta muu kuin raahata se takaisin kotiin, ja kokeilla jonain toisena roskapäivänä tuuriasi uudelleen. Ehkä silloin onnistaa, ehkä ei. Joskus ei onnista koskaan. Olen itse asiassa melko vakuuttunut, että eräs roskapussi, jonka jätin Brysselin kadun varteen toiveikkaasti jokaikisenä roskapäivänä, mutta joka ei koskaan kelvannut matkaan mukaan, seisoo siellä syyttävän näköisenä yhä edelleen. 15 vuoden jälkeen.

Toisaalta olisin voinut aloittaa jutun kysymällä esimerkiksi oletko joskus ylittänyt Ranskan ja Sveitsin välisen rajan autolla, ja tuntenut välittömästi hypänneesi keskelle Asterix ja alppikukka -kirjaa? Sveitsin puolella kaikki kiiltää hohtavan putipuhtaana, nurmikin näyttää Cifillä kiillotetulta. Ranskan puolella taas, noh, ei ole aivan yhtä siistiä.

Päätin sitten kuitenkin aloittaa vähän synkemmällä teemalla eli kysymällä onko sinua koskaan koulukiusattu? Jos tämä tuntuu hieman kaukaiselta aiheelta aloittaa Hausfraun arvostelu, niin olkaa kärsivällisiä, kyllä minä asiaankin lopulta pääsen *lipuu yhä kauemmas aiheesta* 

Liisa Helve-Sibaja on suomalainen toimittaja, joka kirjansa takakannen mukaan ”upposi fondue-pataan” 14 vuotta sitten muuttaessaan Sveitsiin ja kertoo miten pääsi sieltä pinnalle, eli oppi pikku hiljaa maan tavoille. 

Minä puolestani upposin fonduepataan semmoisena Gruyère-palan kokoisena pikkumuksuna, enkä sinne kerran päästyäni olisi sieltä ikinä pois halunnutkaan (fondue on ihanaa). Miten tämä sitten liittyy koulukiusaamiseen ja Helve-Sibajan kirjaan? No siten, että toisin kuin kirjan kirjoittaja, jonka oli sopeuduttava Seitsiin ulkosuomaalaisena aikuisena, minun oli muutettava Sveitsistä mystiseen paikkaan nimeltä Suomi ja sopeuduttuva tänne ulkosuomalaisena lapsena. 

Toisin kuin Sveitsi, jossa kaikki oli ollut lapsen näkökulmasta täydellistä, Suomessa alkoikin sitten vähän toisenlainen arki, eli koulukiusaus. Syyksi taisi riittää ihan vain se, että olin asunut niinkin uppo-oudossa paikassa kuin Sveitsi. (Ensimmäisen kouluvuoteni ajan minua ei edes uskottu, vaan väitettiin sinnikkäästi, että olen asunut paikassa nimeltä ”Hyvinkään Sveitsi”. Mikä oli tietysti minulle hepreaa, mikä ihmeen Hyvinkään Sveitsi?? (Äsken googletin ja se on mitä ilmeisemmin joku ulkoilualue Hyvinkäällä. Ja ei, siellä en ole koskaan asunut).

Miksi päätin nyt sitten käsitellä tätä asiaa blogissa ja kirja-arvostelun yhteydessä johtuupi siitä, että luokkakokous lähenee ja joka päivä sähköpostiin tipahtelee viestejä aiheesta. Ne tuovat väkisin mieleen muistoja menneisyydestä. Minun rakkaimmat lapsuudenmuistoni liittyvät Sveitsiin. 

Niinpä tartuin Helve-Sibajan kirjaan innokkaasti kuin Lindtin suklaalevyyn. Kirjailija kertoo perheensä, naapurustonsa ja kotikylänsä arjesta ihanan verkkaiseen ja leppoisaan tyyliin. Tutuksi tulevat niin Helve-Sibajan perhe kuin mainiot naapuritkin. Vaikka kirja kertoo näennäisesti kotirouvan viikosta, todellisuudessa se tarjoaa aimo tietopaketin niin Sveitsistä kuin sveitsiläisyydestä – tai pikemminkin Zürichin kantonista ja zürichiläisyydestä – Sveitsin kantonit kun nimittäin eroavat toisistaan kuin juusto- ja lihafondue. 

Hauska oli kuitenkin huomata, että jotkut asiat tuntuvat silti pätevän kantonista ja vuosikymmenestä toiseen. Monet kirjailijan tyttären kokemuksista kuulostivat kovin tutuilta: spaghetti on edelleen sveitsiläislasten lempiruoka, suklaa-hotdogit (sämpylä, jonka väliin laitetaan suklaapatukka) on edelleen hyväksi katsottu ja suositeltukin välipala ja mangapiirtäminen suosittu harrastus. 

Itselleni kirja toimi ihanana terapiana. *muistelee kaihoisasti lapsuuttaan, haaveilee suklaa-hotdogista, jodlailee hieman, tajuaa, että naapuri on kotona, vaikenee nopeasti*  Noin muutoin suosittelen kirjaa lämpimästi kaikille Sveitsistä kiinnostuneille, siellä asuneille ja sinne mahdollisesti joskus muuttaville. Sekä sveitsiläisistä ruoista kiinnostuneille, kirjassa on nimittäin mukana muutama houkuttelevan kuuloinen, muun muassa Helve-Sibajan naapurien antama resepti.

Liisa Helve-Sibaja: Hausfrau – Kotona Sveitsissä (Atena, 2015)