Kun ensimmäiset aikuisten värityskirjat saapuivat markkinoille, ensireaktioni oli aika hölmistynyt. En vaan voinut käsittää niiden ideaa. Tai siis tottahan minä nyt sen ymmärsin, että niiden oli tarkoitus jotenkin rauhoittaa, auttaa hallitsemaan stressiä ja mitä kaikkea niistä nyt on höpistykään. Kyllä minä sen tajusin. Mutta sitä en tajunnut, että miksi pitäisi värittää jonkun toisen luomia – usein aika rumiakin – kuvia, sen sijaan, että kävelisi kauppaan, ostaisi sieltä itselleen piirustuslehtiön ja kyniä – ja piirtäisi siihen kuvia ihan itse.

(Enkä minä nyt tosiaan tarkoita sitä, että pitäisi kyetä luomaan joku Van Goghin auringonkukkien tapainen luomus, joka aikaan saadakseen täytyisi repiä ensin vähintäänkin oma korvansa irti päästä eikä lopputulos siltikään olisi lähimainkaan samanlainen.)

Ajatus aikuisten värityskirjasta vaan tuntui niin hassulta. Väkisin näin sieluni silmillä junassa työmatkalla istuvia aikuisia, joiden aika alkaa pikku hiljaa käydä pitkäksi. ”Miksei olla jo perillä?” joku huutaa. ”Mä en jaksa enää! Milloin ollaan perillä?” joku toinen rutisee. ”Tylsää!! Mulla ei ole mitään tekemistä! Keksikää mulle jotain tekemistä!” kolmas narisee. Sitten joku kaivaa laukustaan aikuisten värityskirjan, ryhtyy värittämään ja vaipuu taianomaiseen zen-tilaan. Muut tuijottavat ällistyneinä. ”Mäkin haluun!” ”Mulle kanssa!” ”Mistä tollasia saa?” he huutavat yhteen ääneen, ja kas, aikuisten värityskirjavillitys on syntynyt.

Tässä välissä on tietysti tunnustettava, ettei minulla napinastani huolimatta ole tähän asti ollut kyseisten kirjojen värittämisestä mitään kokemusta. Kunhan huvikseni rutisen. Olen kyllä katsellut niitä usein kaupoissa sillä silmällä, sillä haluaisin kovasti saada selville mihin niiden viehätys todellisuudessa perustuu. Minusta kun useimpien näkemien kirjojen kuvat vain ovat olleet tähän asti noh, jos eivät rumia, niin eivät myöskään kovin kaan inspiroivan näköisiä.

Mieleni muuttui kuitenkin kerta heitolla, kun näin tämän:

Tiedättehän Virkkukoukkusen? Tuon ihanan iloisen imatralaisen yrityksen, jonka käsinpiirretyt uniikit tekstiilit hauskoine kuvineen ja hulvattominen teksteineen eivät vain voi olla naurattamatta. Pakkohan tuo värityskirja oli siis saada. Siitä kun tiesi heti, että se tulisi poikkeamaan valtavirrasta (niih, aikuisten värityskirjojen valtavasta virrasta…) ja olemaan aiva yhtä ihana ja persoonallinen kuin Virkkukoukkusen muutkin tuotteet.

Virkkukoukkusen aikuisten värityskirja Vol. 1 on niin riemukas ja poikkeaa niin raikkaalla tavalla siitä jokaikisen kaupan hyllyiltä löytyvän mandalakuvioilla varustettujen värityskirjojen joukosta, että pakkohan tuo oli saada.

Ihan parasta Virkkukoukkusen värityskirjassa on se, että se ilahduttaa, inspiroi ja vähentää stressiä ihan jo pelkästään kirjan hauskoja kuvia katsoessa ja hilpeitä elämänviisauksia lukiessa, vaikkei niitä edes värittäisi! (Aion kyllä. Pitäisi vain ensin hankkia ne värikynät.)

Tämä pätee ainakin Tuhat ja yksi kirjaa -bloggaajaan:  Ei kannata miettii liikaa tai käy särkee päätä

Virkkukoukkusen värityskirja, Vol.1 (2015)