Kun lähdet aamulla töihin, ovatko tukkasi, meikkisi ja vaatteesi ojennuksessa, ja tiedät, että koko päivä tulee varmasti sujumaan ihan just tismalleen suunnitelmiesi mukaan?

Vai oletko ennemminkin sellainen, että kun lähdet viime tingassa juoksu jalkaa liikkeelle, tajuat kesken matkan, että jalkasi lilluu kenkäsi sisällä jossain lämpimässä ja kas se on kissan oksennusta, mutta ei sille enää mitään voi, joten juokset ratikkaan, jossa tajuat, että toisesta lahkeestasi on kovaa vauhtia punkeamassa ulos joku omituinen kangaspallero ja sitä hetken tuijoteltuasi oivallat, että ne ovat edellispäivän kalsarit?

Jos kuulut kanssani tähän jälkimmäiseen ryhmään, tulet aivan takuuvarmasti ihastumaan ikihyviksi Anna Perhon kirjaan Pientä Säätöä.

Varoituksen sana: aiheuttaa hysteerisiä kikatus-, hepuli-, hirnunta- ja ulvontakohtauksia. (Luin tätä miehen mentyä jo  nukkumaan. Yritin olla hyvin, hyvin hiljaa. Mutta pahaksi onneksi luin juuri silloin Annan hetkellisesti alentuneesta kuuloaistista tämän kohdatessa Asko Kallosen – ja miespoloiseni yöunet olivat mennyttä.) Aivan hysteerinen on myös esimerkiksi ’Itsesäälin hyvät puolet Top 3’ -listan kohta, jossa haaveillaan Hugh Grantista. 

Omista sähläyksistäni julkkisten parissa voit lukea esimerkiksi jutuistani Bridget Jonesin signeeraustilaisuudesta tai dekkarikirjailija Antti Tuomaisen lukijatapaamisesta, jossa en kyennyt sanomaan hänelle mitään muuta kuin ’Oli mielenkiintoista’. Anna Perho, I feel you. Kiitos, että kirjoitit tämän kirjan!

Kirjassa on yksi ainoa vika: se loppui. Tätä pian lisää!!!! 

Anna Perho: Pientä Säätöä. Otava, 2015