Rakkauden silta romahti!

Niin jykevää on rakkaus… Hesarissa kerrottiin tänään, että Pariisin Pont des Arts -silta jouduttiin sulkemaan sunnuntai-iltana, koska se on ROMAHTANUT tuhansien kaiteeseen kiinnitettyjen rakkauslukkojen painosta! Tiedättehän nuo ihanat rakkauslukot, joita näkyy sillankaiteissa ympäri Eurooppaa? Pariisissa lukko kiinnitetään sillan kaiteeseen ja avain heitetään Seineen ikuisen rakkauden merkiksi. Nyt sillasta on irronnut kahden ja puolen metrin kappale ja lukot on poistettu.

Ja mistä syystä sitten kirjoittelen tästä kirjablogissani? Noh, kukapa olisi uskonut, että tämänkin romantillisen, ympäri Eurooppaa levinneen villityksen takana on mitä ilmeisemmin mikäs muu kuin kirja!  

Vuonna 2006 italialainen kirjailija Frederico Moccia julkaisi romaanin Ho Voglia di Te. Siinä pariskunta kiinnittää lukon Rooman Ponte Milvio -siltaan rakkautensa symboliksi. Kirjasta tuli huippusuosittu ympäri Eurooppaa ja pikku hiljaa lukkoja alkoi ilmestyä eri maiden siltoihin. Pariisiin tapa levisi 2008. Ensin lukot valtasivat nyt sortuneen Pont des Arts -sillan ja hieman myöhemmin Notre-Damen vieressä sijaitsevan Pont de l’Archevêché -sillan. 

 

Pieni sydän sillalla.jpg

Sydänlukko, jolla kenties on tai sitten ei ole itseni kanssa mitään tekemistä… (Kuva: irisihmemaassa)

’Rakkauslukko’ sinänsä ei ole Moccian keksintöä, vaan on jo paljon vanhempaa perua. Daily Mailin mukaan perinne syntyi ensimmäisen maailmansodan aikoihin, kun rakastettunsa hylkäämä unkarilaisnainen ryhtyi kiinnittämään riippulukkoja siltaan, jolla oli tapaillut rakastettuaan.

Fredericio Moccian kirja on käännetty usealle kielelle. Leffakin siitä on ilmeisesti tehty. Käsittääkseni kirjaa ole kuitenkaan koskaan suomennettu.

Onko kukaan teistä lukenut Moccian kirjaa (millään kielellä)? Tai ylipäänsä kuullut siitä? Kiinnostaisi kovasti tietää, millainen on tarina tämän rakkauslukkovillityksen takana… 

 

 

Kulttuuri Kirjat Ajattelin tänään Höpsöä

Chick lit-bloggaajan maanantai from hell

Eijeijeijeijei.

Miltä sinusta tuntuisi, jos saisit meilin, jossa sinulle tarjotaan todella harvinaista tilaisuutta haastatella lempikirjailijaasi live-chatissa? 

Jos tätä tilaisuutta ihan vain tarjottaisiin sinulle? Ja jos yhden kirjailijan sijaan tarjottaisiin tilaisuutta haastatella kahta lempikirjailijaasi? Kuulostaa ihan liian hyvältä ollakseen totta, eikö vain? Noh, niin se olikin.

Kun luin tänään blogimeilini ensimmäistä kertaa kuukauteen (!),  lähes tyhjästä kahvikupposestani lensivät ne viimeisetkin pisarat paidalle. Koska ei tällaista tapahdu. Ei minulle. 

Minulta kysyttiin haluaisinko haastatella SEKÄ Jane Greeniä ETTÄ Emily Griffininiä live-chatissä! Eeei, enhän minä… Halloota päivää, tietenkin haluan!!!!!! Hihkuin jo täälla onnesta, tanssin pientä riemuntanssiani, kunnes tajusin, että haastattelu oli KOLME VIIKKOA sitten.

Että sillä lailla. 

Tarinan opetus: älkää hyvät ihmiset koskaan jättäkö sähköpostejanne lukematta (no okei, ne ”olet voittanut arvonnassa miljoona dollaria” voitte toki suosiolla deletoida tästä eteenpäinkin).

Ei ole harmittanut näin paljon sitten sen kerran muutama vuosi takaperin, kun missasin Lauri Tähkän ja Elonkerjuun keikan. Odotin keikkaa innolla koko päivän, kunnes lähtövalmiina tajusin, että se oli ollut edellisenä iltana.

dreamstimefree_267934.jpg

Kuva: Olga Vasilkova/Dreamstime stock photos

Kulttuuri Kirjat Ajattelin tänään Höpsöä