
Robert Galbraith: Käen kutsu (eli miten yritin lukea dekkarin…)
Tunnustan. En pidä dekkareista. Lapsena ahmin Agatha Christien kirjoja, kunnes luin hänen teoksensa Ikiyö. Suhteellisen leppoisiin Poiroteihin ja Marpleihin verrattuna kirja oli niin hyytävän karmiva, etten nukkunut muutamaan seuraavaan yöhön silmänräpäystäkään. Muistan edelleen elävästi, miten kömmin sängystä äidin kainaloon, ja sain poikkeuksellisesti katsoa televisiossa juuri menossa olevan Dallasin (joka oli Ikiyöhön verrattuna mitä leppoisimpaa katsottavaa). Ikiyön jälkeen en ole uskaltanut dekkareihin […]