Tag: j.k. rowling

  Tänään on paitsi Runebergin, myös kansainvälinen HARRY POTTER -päivä, jota vietetään aktiivisesti ympäri maailmaa. Suomessakin on monenlaista tapahtumaa tarjolla ainakin kirjastoissa eri puolilla maata. Jos et ehdi tai jaksa raahautua mihinkään tapahtumaan, ehdotan näiden kahden kirjallisen juhlapäivän yhdistämistä: Käy ostamassa mahdollisimman herkullinen Runebergin torttu ja testaa sitä popsiessasi kuka olisi paras ystäväsi Tylypahkassa: http://harrypotter.bloomsbury.com/uk/fun-stuff/who-is-your-hogwarts-best-friend/#hpq-top  (Minun paras […]

Vastatakseni omaan kysymykseeni… haluaisin! Etenkin kun huoneen ovea koristaa tällainen kahva: Sehän on ilmiselvä Hedwig!  Tänään koin iki-ihanan yllätyksen, kun sähköpostiini oli vihdoin ja viimein, kovan odotuksen ja anelun jälkeen, tupsahtanut viesti Edinburghin The Balmoral -hotellista, jossa liittenä oli sekä tuo yllä oleva että  alla oleva kuva. Melko Harry Pottermaisiin tunnelmiin päästään siinäkin, eikö vain? Tämänköhän ääressä […]

Yksi taannoisen Edinburghin-matkani ehdottomista kohokohdista oli se, kun pääsin The Balmoral -hotelliin katsomaan huonetta – sviittiä – jossa J. K. Rowling kirjoitti loppuun Harry Potter -kirjasarjan viimeisen osan Kuoleman varjelukset. Muistattehan? Kun kirjailija kirjoitti Varjeluksia, mediassa raportoitiin, että hän on vetäytynyt kirjoittamaan kirjaa ”erääseen” hotelliin. Noh, Edinburghissa sitten selvisi, mistä hotellista oli kyse. Selvisipä ihan äärettömän […]

Kuva: (c) pottermore No ei auttanut alasjo, ei komennu, eikä edes näkyvillium -loitsu. Mikä saattoi tietysti johtua siitä, etten ole velho, vaan ihan tavallinen jästi. Järisyttävällä tavalla alkoi kuitenkin päivä, kun luin Hesarista, että J. K. Rowling on kirjoittanut nettisivuilleen novellin aikuisesta Harry Potterista. Kyseessä on siis Rita Luodikon Päivän profeettaan kirjoittama lehtijuttu, jossa hän […]

Tunnustan. En pidä dekkareista. Lapsena ahmin Agatha Christien kirjoja, kunnes luin hänen teoksensa Ikiyö. Suhteellisen leppoisiin Poiroteihin ja Marpleihin verrattuna kirja oli niin hyytävän karmiva, etten nukkunut muutamaan seuraavaan yöhön silmänräpäystäkään. Muistan edelleen elävästi, miten kömmin sängystä äidin kainaloon, ja sain poikkeuksellisesti katsoa televisiossa juuri menossa olevan Dallasin (joka oli Ikiyöhön verrattuna mitä leppoisimpaa katsottavaa).  Ikiyön jälkeen en ole uskaltanut dekkareihin […]

Paitsi että ei ole. Mutta uusimman kirjansa Käen kutsu hän on kyllä kirjoittanut miehen nimellä. Miksi?  Noh, The Guardian -lehden heinäkuisen haastattelun mukaan kirjailija halusi ”päästää sisäisen jätkänsä valloilleen” ja nauttia kirjoittamisesta ilman turhia paineita ja etukäteishössötystä. Kirjan kustannustoimittajakaan ei kuulemma tiennyt käsikirjoitusta lukiessaan sen olevan kirjoitettu salanimellä, eikä olisi koskaan uskonut sen olevan ”naisen […]